30. toukokuuta 2012

♥ Maisa

Rakas Maisa nukkui pois rakkaidensa ympäröimänä 29.5.2012
Ikävä on lohduton ja kaipuu rajaton.


"Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on."

Lepää rauhassa Rakas Maisa.

♥ 

24. toukokuuta 2012

♥ Maailman Rakkain Maisa

Maisa on mun elämäni koira. Maisa on rescuekoira, jonka haimme äitini kanssa virosta 02.12.2006. Tuosta päivästä alkoi mun ja Maisan yhteinen taival. En osannut koskaan kuvitellakaan, miten vahva side meidän välille syntyisi.


Sain tämän kuvan myöhemmin sähköpostiini. Joku oli kuvannut Maisaa rannalla, virossa.
 "Trinity eli Harkussa järven rannalla pienten vauvojensa ja itseään nuoremman uroksen Matrixin kanssa. Pariskunta hoisi yhdessä lapsia ja kävi etsimässä lähitienoilta ruokaa. Pitkin syksyä ihmiset kertoivat näköhavaintojaan tästä perheestä ja lopulta ne saivat paikan Tallinnan Hoiupaikasta. Nyt Trinityn vauvat ovat riittävän isoja lähteäkseen omille poluilleen ja tällä urhealla äidillä on kova kiire löytää itselleen turvasatama, jossa siitä vuorostaan huolehditaan ja hellitään. Tämä äitikoira arvostaa kovasti ihmisen läheisyyttä ja antaa suukkoja kiitokseksi saamistaan hyväilyistä. Trinity on iältään noin 3-vuotta ja säkäkorkeudeltaan ehkäpä hitusen alle 60 senttiä."


Kun kaarsimme taksilla Viron koiratarhan pihaan ja näin Maisan odottamassa pihalla, muutama kyynel vierähti poskelleni jo silloin. Mulla oli repussa kaulapannan ja hihnan lisäksi kodiltamme tuoksuva peitto, juomakuppi ja pussillinen nakkeja. Ihan ensimmäisenä Maisa ojensi mulle tassuaan ja sen jälkeen alkoi penkomaan reppuani herkkupalojen toivossa. Käytiin pienellä kävelyllä läheisellä pellolla, syötin Maisalle nakkeja ja olin niin onnellinen.

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa.
Maisa on alusta asti ollut kiltti ja ennenkaikkea rauhallisin koira jonka olen koskaan tavannut. Aluksi neiti seuras mua joka paikkaan, mutta ajan myötä kuitenkin oppi luottamaan siihen että tulen aina olemaan hänen kanssaan. Ja näin ollen saatoin käydä jopa suihkussa niin, ettei neiti enää istunut oven takana vinkumassa ja raapimassa ovea :-)

Maisan oikea takajalka oli pahasti vauroitunut lonkan kohdalta ja halusimme hoitaa sen kuntoon hinnalla millä hyvänsä. Lääkärit sanoivat, että sitä ei kannata leikata - koska olisi niin suuri mahdollisuus siihen että koira ei oppisi kävelemään enää normaalisti. Ajattelin, että tilanne ei voi ainakaan muuttua pahemmaksi - kävelihän Maisa nytkin lähes normaalisti vaikka lonkka oli irti paikoiltaan. Jalka siis leikattiin ja tapahtui sama ihme kuin Maunon kanssa muutama kuukausi sitten. Maisa käveli heti leikkauksen jälkeen ja mennessämme Eläinsairaala Aistiin vesiterapiaan, ei fysioterapeutti meinannut uskoa tämän olevan se sama koira jonka leikkaustietoja hän oli juuri lukenut koneelta. Hän oli ollut varma, että sieltä tulisi kolmella jalalla hyppivä koira, jonka kuntoutukseen menisi useita kuukausia.



Leikkauksen jälkeen kävimme muutaman kerran vesiterapiassa ja teimme paljon harjoituksia kotona. Maisa toipui paremmin kuin osasimme koskaan kuvitellakaan. Leikkauksen jälkeen Maisa on ollut muutamaa silmätulehdusta lukuunottamatta täysin terve ja elämäniloinen koira - joka rakastaa juustoa, sohvalla köllimistä ja leikkiä jossa piilotetaan herkkupaloja ympäri olohuonetta.


Maisa on aina ollut helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Olemme olleet erossa näiden yli viiden vuoden aikana kolmen Kreikan matkan verran. Mun ystävät ja perheenjäsenet ovat aina sanoneet, että Maisassa on jotain erityistä. Maisa on tietyllä tapaa niin seesteinen, tasapainoinen ja rauhoittava. Neiti antaa tassua ihan kaikille tapaamilleen ihmisille ja koirille. Maisa ei ole koskaan tuhonnut mitää, enkä muista että olisin koskaan joutunut torumaan neitiä mistään.


Meidän yhteiset vuodet ovat olleet täynnä ihania hetkiä. Kesäisin olemme mökkeilleet, käyneet uimassa ja viettäneet pitkiäkin aikoja nurmikoilla makoillen. Olemme grillanneet Maisalle oman makkaran ja hemmotelleet häntä muutenkin kaikin tavoin. Talvisin parasta on ollut lumihangessa pyöriminen. Maisa on saanut rapsutuksia ja hellyyttä joka ikinen päivä.


Kolmisen viikkoa sitten Maisa alkoi ontumaan vasenta etutassuaan, välillä enemmän ja välillä oli taas päiviä jolloin kävely sujui lähes normaalisti. Kipulääkkeet auttoivat ontumiseen selkeästi ja oireiden perusteella puhuimme lääkärin kanssa, että kyseessä olisi mitä todennäköisimmin alkava nivelrikko. Maisa on ollut muuten täysin oma itsensä, mutta halusimme saada varmuuden oireiluun ja varasimme ajan röntgenkuvaukseen. Odotimme kyseistä päivää pelonsekaisin tuntein. Toivoimme parasta, vaikka samalla salaa pelkäsimme mitä tulisi tapahtumaan.

Maisa ja Mauno ovat olleet parhaat kaverukset elokuusta asti, kun Mauno muutti meille. Tämä kuva on otettu tänään aamulla kun kävimme pienellä pissalenkillä läheisellä nurmikolla - josta onkin tullut Maisan lempipaikka näiden viimeisien päivien aikana.
Eilen 23.5.2012 maailmamme mureni täysin, kun saimme kuulla lääkäriltä lohduttoman diagnoosin: osteosarkooma, eli luusyöpä. Olin alitajuisesti miettinyt kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja läpi, mutta en olisi mitenkään osannut varautua tähän. Luusyöpä? Maisalla? Romahdin lääkäriasemalla aivan täysin, enkä meinannut tajuta mitään mitä lääkäri meille sairaudesta ja sen etenemisestä kertoi.


Maisa on saanut kärsiä jo aivan tarpeeksi elellessään Viron kaduilla aliravittuna, jalkakipuisena ja täysin vailla huolenpitoa. En pysty mitenkään kuvailemaan näitä tunteita mitä käyn nyt läpi. Maisa on aina ollut mun vierellä näiden vuosien ajan, riippumatta siitä mitä on tapahtunut. Oon aina voinut painaa pääni Maisan turkkiin, tuoksutella sitä tuttua tuoksua ja tuntea että mulla on aina vierellä maailman paras koiraystävä.

Lääkäri sanoi, että meillä on aikaa niin kauan kuin Maisa on muuten oma itsensä, vaikuttaa kivuttomalta, syö normaalisti ja haluaa lähteä ulos. Maisa on ollut mun kanssa niin kauan kuin olen asunut poissa kotoa ja nyt on se hetki mitä olen aina pelännyt. Hetki, jolloin mun pitää osata päästää irti mulle niin rakkaasta ja tärkeästä olennosta. Olisin vaan niin kovin toivonut, että Maisa saisi lähteä täältä ilman mitään sairautta ja kipua. Nivelrikon olisin vielä jotenkin voinut hyväksyä, koska se on normaalia noin isoille ja vanhemmille koirille. Mutta en syöpää, se tuntuu niin pahalta. Oon lukenut muiden kirjoituksia koiran osteosarkoomasta, enkä missään nimessä halua antaa syövän mennä niin pahaksi että luu katkeaa. Haluan, että Maisalla on loppuun asti mahdollisimman hyvä olla. Vaikka luusyövän ennuste on huono, ovat jotkut selvinneet kipulääkkeiden voimin jopa useita kuukausia. Tällä hetkellä meistä kuitenkin tuntuu, että nyt on kyse päivistä. Emme halua pitkittää Maisan, emmekä omaa tuskaamme. Ja olemmekin pedanneet pehmeitä petejä kera vesikippojen, silittäneet, itkeneet vasten pehmeää turkkia ja antaneet Maisalle paljon herkkuja.


Koko yö meni itkien, käperryin välillä Maisan viereen ja kerroin kuinka paljon häntä rakastan. Ja että en haluaisi millään luopua hänestä. En koskaan. En tiedä miten tulen pärjäämään ilman Maisaa ja miltä tuntuu tulla ensimmäisen kerran kotiin kun hän ei ole täällä. Miten Mauno reagoi asiaan? Mihin laitan hihnat, ruokakipot, kongit ja kaikki hänen tavaransa? Musta tuntuu, etten halua koskaan imuroida noita karvoja lattialta.

Tää tunne on niin riistävä.

Rakastamme sua Maisa. Aina.

21. toukokuuta 2012

♥ 13.5.

Noniin! Ennen gluteenittomia juhlatarjoiluja ja sisustuskuvia ajattelin laittaa vielä muutamat kuvat tämän vuoden Äitienpäivästämme :-)


Ollaan viety jo pienenä tuolla samalla tarjottimella aamiainen sänkyyn aina äitienpäivänä sekä isänpäivänä. Niinpä otimme sen käyttöön nytkin ja kokosimme tarjottimelle teen, tuoremehun ja kuohuviinin lisäksi raikkaan smoothien sekä ruisleipätoasteja.


Ruistoasteista tuli niin hyviä, että niitä tehtiin vielä iltapalaksi kotonakin. Väliin sopii juuston ja kinkun lisäksi mozzarella tai fetajuusto ja kirsikkatomaatit. Rucola kruunaa tämän herkun ja itseasiassa nuo koristeeksi laitetut mansikatkin maistuivat tosi hyviltä leivän kanssa! :-)


Annoin äidille lahjaksi hackmanin emalisen kesäkattilan, lakritsia ja servettejä. Paketointiin käytin palan ikean vaaleanpunaista lampunvarjostinta, kakkupaperia sekä lahjanarua :-) 


Aamiaisen jälkeen vietimme aurinkoista päivää pihalla, jossa kuvailin kukkien lisäksi mm. äidin istutuspöytää.


Lounaaksi teimme siskon kanssa kaikille isot annokset vuohenjuusto-kanasalaattia ja valkosipuli-persiljaleipiä. Rakastan erilaisia salaatteja ja tätä olemmekin tehneet jo useamman kerran tässä kevään aikana :-)


 Päivän kruunasi mansikkaa, kiiviä ja vaniljaista kermavaahtoa sisältävä herkullinen brita-kakku!

Viikonloppuna tosiaan vietimme ukkini syntymäpäiviä ja sinne leivoimme gluteenittomia herkkuja :-) Leipomisen lisäksi olen seurannut tiiviisti jääkiekkoa, siivoillut kotona ja hakenut kirpputorilta hintalappuja tavaroiden hinnoittelua varten sekä viettänyt aurinkoisia päiviä hyvässä seurassa. Maisalle on myös varattu lääkäriaika keskiviikolle, jolloin kipeä etutassu kuvataan. Toivotaan, ettei sieltä löydy mitään vakavampaa!

12. toukokuuta 2012

♥ Lisää äitienpäiväkuvia

Löysin vielä lisää kuvia aiempien vuosien äitienpäiviltä - vuosilta 2010 ja 2011. Kuvat ovat taattua puhelimen kameralaatua ;) Meidän äitienpäivät alkavat sänkyyn vietävällä aamiaisella sekä valkovuokoilla, mukavalla yhdessäololla ja kokkailemalla herkullista ruokaa. Oon asunut jo jonkin aikaa pois kotoa, mutta tarkoituksena on edelleenkin junailla aikaisin aamulla tekemään äidille aamiaista siskon kanssa. Saa nähdä kuinka monta vuotta tämä perinne jatkuu, ennenkuin saan itse herätä astioiden kilistelyyn, kermavaahdon vatkaamisesta kuuluviin ääniin ja kahvin tuoksuun :D


Vanhempien luona liitutaulussa lukee aina ajankohtaiset asiat :-)


Toissavuonna äiti sai lahjaksi mm. kahvikupein kirjaillun keittiöpyyhkeen ja pehmoisia koristesydämiä.


Viimevuonna pakkasin kauniiseen lasipurkkiin keittiöpyyhkeiden lisäksi erilaisten kukkien siemeniä sekä lakritsia.


Grillasimme kasvis-tofuvartaita jotka olivat muuten superhyviä! Lisäksi tarjolla oli mozzarella-melonisalaattia, valkosipulileipää ja halukkaille grillattiin myös pihvejä.


Ja sitä edellisenä vuonna syötiin aamulla täytettyjä patonkeja ja päivällä juustoista pinjansiemenpastaa, nams!

Mustikkajuustokakusta sekä mansikkakakusta oli niin huonoja kuvia, että niitä en edes viitsinyt laittaa tänne. Onneksi kamerani on taas toimintakunnossa, joten huomenna saan vähän parempilaatuisia kuvia äitienpäivästämme :-)


Viettäkää kaikki oikein ihana viikonloppu ja äitienpäivä!

10. toukokuuta 2012

♥ Syntymäpäivät

Synttäreitäni juhlitaan syyskuussa ja tapani mukaan olen jo nyt alkanut pohtimaan tulevia tarjoiluja, vaikka niihin on vielä kuukausia aikaa ja sitä ennen on tehtävänä paljon muita herkkuja :-) Mielestäni on vaan niin kivaa suunnitella kaikkia leipomisjuttuja ja juhlatarjoiluja - voisin tehdä sitä työksenikin! On myös hauskaa huomata kuinka paljon suunnitelmat tarjoilujen suhteen kerkeävät muuttumaan muutaman kuukauden aikana.


Löysin kuvia viime vuoden syntymäpäiväjuhlistani, joita juhlittiin pienellä porukalla kera juustokakun ja muiden herkkujen.


Olimme ostaneet Kreikan reissulla pullon Dooleys-toffeelikööriä, jota käytin tähän ihanaan samettisen pehmeään juustokakkuun.

Lisäksi tarjolla oli hannu ja kerttu-keksejä, vaahtokarkkeja ja kreikasta tuotuja suklaasikareita :-)


Suolaisena tarjottavana oli kinkku-rucolapiirakkaa, tuc-keksejä tuorejuustolla ja viinirypäleillä sekä ikuisia lemppareitani patonkiviipaleita kolmen marjan hillolla ja brie-juustolla. Patongin tilalle sopii myös vaikkapa vesikeksit, ovat superhyviä!

Äitienpäivän jälkeen olisi tiedossa isoisän syntymäpäivät, joihin lupauduin leipomaan jotakin suolaista ja makeaa. Osan tarjoiluista teen gluteenittomiksi, joihin ainakin macaron-leivokset olisivat oivallinen vaihtoehto. Niitä onkin tullut tehtyä lähiaikoina melko paljon! Lisäksi toivottiin ainakin suolaista piirasta ja täytekakkua.  Saa nähdä millaisia herkkuja tulee tehtyä :-)

Nyt taidankin siirtyä miettimään iltapalaa, jota nautimme Suomen matsia katsellen. Kaapissa olisi ainakin vuohenjuustoa ja rasiallinen mansikoita sekä viinirypäleitä.. nam!

7. toukokuuta 2012

♥ Äitienpäivän piknik

Miettiessäni tulevan äitienpäivän menua, löysin kuvia vuoden 2009 äitienpäiväherkuistamme. Äidin toiveena oli piknik-pöytä, jonka toteutimme pikkusiskoni kanssa :-)


Veimme perinteisesti aamiaisen sänkyyn kera valkovuokkojen ja Fresitan.

 

Myös piknik-herkkujen kanssa tarjoiltiin kuohuviiniä :-)


Aamiaisen vieminen sänkyyn on kyllä ihana perinne :-)

 

Tarjolla oli erilaisia täytettyjä patonkeja, kolmioleipiä, tonnikalatäytteisiä wrappeja, mansikoita, viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja, leipäjuustoa, kookos-suklaapalloja sekä mansikkatäytekakkua.


Mitäköhän keksisimme tänävuonna ihanalle äidillemme? Muutamia ideoita sekä lahjan että menun suhteen on, mutta niitä en uskalla ihan vielä paljastaa täällä ;) 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

4. toukokuuta 2012

♥ Ruokailutottumuksista

Oon lähiaikoina miettinyt paljon meidän ruokailutottumuksia ja sitä uutista jossa kerrottiin miten hirvittäviä määriä suomalaiset heittävät ruokaa roskiin. Meillä syödään paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Teemme usein erilaisia salaatteja joko ihan ruoaksi tai muun ruoan kanssa tarjottavaksi. Leipää pyrin tekemään aika paljon itse, kananmunia saamme usein suoraan tilalta ja lihoja ei koskaan osteta valmiissa marinadeissa. Emme myöskään osta valmisruokia. Meidän ruokavaliossa ehkä eniten parannettavaa olisi sen ruokailun säännöllisyydessä ja voisimme tehdä entistäkin enemmän kasvisruokia :-)

Nämä kuvat ovat täältä ja ne löytyvät myös vuonna 2007 julkaistusta kirjasta Hungry Planet: What the World Eats. Kuvat herättävät ainakin itselläni paljon ajatuksia omasta ruokavaliosta ja viimeinen kuva saa miettimään, kuinka paljon vähemmälläkin sitä oikeasti pärjäisi kun taas tuo ensimmäinen kuva saa oman ruokavalion pienine herkkuhetkineen tuntumaan oikein superterveelliseltä :-)

NORTH CAROLINA, UNITED STATES
CHINA
MEXICO
CANADA
GREAT BRITAIN
GERMANY
JAPAN
ITALY
CHAD
Millaisia ajatuksia nämä kuvat teissä herättävät? Minkä näistä vaihtoehdoista ottaisit itsellesi tai perheellesi viikon ajaksi?

3. toukokuuta 2012

♥ Pienet rahkamunkit

Koulussa ja työpaikoilla on tullut paistettua niin paljon munkkeja, ettei niitä tosiaankaan ole tehnyt mieli syödä tai leipoa enää kotona. Tänä vappuna aluksi sunnittelemani macaron-leivokset vaihtuivat kuitenkin näihin herkullisiin rahkaa sisältäviin munkkipalleroihin, jotka maistuivat ihan superhyviltä äidin tekemän siman kera. Laitankin tämän ohjeen nyt lähinnä itselleni muistiin, sillä aion tehdä näitä aivan varmasti uudestaankin - viimeistään ensi vappuna! :-)

Pienet rahkamunkit
2dl maitoa
250g rahkaa
1rkl kardemummaa
3tl vaniljasokeria
1dl sokeria
1tl suolaa
50g hiivaa
50g voita
n.7dl vehnäjauhoja 

1. Sekoita rahka ja tuore hiiva kädenlämpöisen maidon joukkoon. Lisää vaniljasokeri, suola, kardemumma sekä tavallinen sokeri.
2. Vaivaa joukkoon vehnäjauhot sekä pehmeä voi ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia.
3. Anna taikinan levätä liinan alla noin puoli tuntia ja pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia munkkeja. Me tehtiin pieniä palleroita, joita tällä ohjeella tulee koosta riippuen 35-40kpl. Anna pallojen kohota liinan alla ennen paistamista noin 15min.
4. Kaada isoon kattilaan rypsiöljyä (tai muuta tähän tarkoitukseen sopivaa öljyä) sen verran että munkit peittyvät kunnolla kun niitä paistaa.
5. Paista munkit molemmilta puolilta kauniin kullanruskeaksi. Nosta valmiit munkit hetkeksi talouspaperin päälle, sokeroi pyörittelemällä palleroita lautasella jossa on sokeria.
6. Me laitettiin tavallisen sokerin sekaan ripaus kanelia sekä vaniljasokeria ja niistä tuli kyllä kivaa lisämakua näihin!




Meidän vappu meni ihanasta auringonpaisteesta nauttien. Grillailtiin, saunottiin, leivottiin munkkien lisäksi monta pellillistä patonkeja, juotiin kuohuviiniä ja leikittiin koirien kanssa pihalla. Meidän ja vanhempieni katraaseen kuuluu siis yhteensä kolme rescuekoiraa, yksi Romaniasta ja kaksi Virosta sekä yksi Suomalainen labradorinnoutajaneiti. Voisinkin joskus esitellä myös Pipsan ja Viivin täällä :-)