12. maaliskuuta 2017

♥ Tavaratulva ja paikka kaikelle?

Plim plom! Miten se onkin niin, että usein juuri päikkäriaikaan ovikello soi, koira haukkuu ja lapsi herää? Postinkantaja toi tilaamani kirjan: Ilana Aalto - Paikka kaikelle. Olen seuraillut Ilanan facebook-sivuilla tavaratulvan karkottamiseen liittyviä juttuja jo pitkään ja kun kirjan sai 22 eurolla kotiin kuljetettuna, niin olihan se pakko tilata.

Mä oon aina ollut kunnon tilpehööri-hamstraaja. Kiertelin paljon kirppareita ja ostin kaikkea mikä vaan näytti mielestäni kivalta. Ripottelin sisustusesineitä pitkin lipaston tasoja, kirjahylly täyttyi kirjoista ja astiakaapit söpöistä kipoista ja kupoista. Kaapit oli täynnä kuvausrekvisiittaa ja vaatteita, eikä koskaan kuitenkaan löytynyt mitään kivaa päälle.

Jossain vaiheessa kaikki esineet ja asetelmat tasojen päällä alkoi kyllästyttää ihan toden teolla. Se taisi olla silloin, kun jalkani murtui ja istuin usein kotona katsellen ympärilleni ja mietin miten hitossa toikin maljakko on tossa ja mitä toi kirjapino tossa tekee. Siitä tulee nyt kesällä kaksi vuotta ja vähitellen oon päässyt siihen pisteeseen, että on oikeastaan helppo luopua tavaroista ja esineistä joista tavallaan kuitenkin pidän tosi paljon. Aluksi heitin roskikseen ja lahjoitin pois kaikkea itselleni täysin turhaa ja vähitellen siirryin lajittelemaan myös niitä kivoja astioita, vaatteita ja sisustusesineitä.






Nyt oon käynyt kaappeja yksitellen läpi, lajitellut, lajitellut ja lajitellut. Tällä hetkellä eteisessä odottaa kolme kassia vaatteita ja kaksi laatikollista juomalaseja. Kaksi kassillista vauvan vaatteita vien keräykseen, josta vaatteet toimitetaan vähävaraisille lapsiperheille.

Mulla on nyt ollut myös kirppispöytä, jonne kannoin ihan surutta paljon ihania sisustusesineitä, tauluja, astioita, tekstiilejä, kirjoja ja vaatteita. On hauska seurata sovelluksen kautta, kuinka tavara menee kaupaksi ja kuinka paljon myyntiä tulee päivän aikana. 

Sitten oon lajitellut vielä erikseen vauvan vaatteet ja tavarat, joita meinaan myydä facebookin kirppis-sivustoilla. Pitäisi samalla kuvata myyntin myös tv-taso sekä vauvan leikkimatto ja lähes kokonaan käyttämättä jäänyt sitteri. Sitten kun saan nämäkin myytyä niin tv-taso ja sohva lähtee vaihtoon. Kirppistuotoilla on saanut jo ihan kivasti säästettyä rahaa niihin.





Ennen en varmaan koskaan lähtenyt kirpputorilta niin, että en olisi löytänyt jotain ostettavaa. Nykyään saatan kiertää hetken, mutta kun en oikein tarvitse mitään niin ei niitä pöytiä jaksa edes samalla tavalla enää koluta läpi. Jotain kivoja juttuja ostan edelleen, mutta paljon harkitummin kuin ennen. Löysin esimerkiksi jäppiselle muutaman kirjan sekä vaatteita ja pirteät keltaiset pöytätabletit ruokapöydölle.

On niin helpottava tunne päästä tavarasta eroon, saada tilaa kaappeihin ja ympärilleen. Vielä on kyllä hommaa tässä raivaamisessa, mutta nyt kun luopuminen on paljon helpompaa niin tää homma on oikeasti super kivaa!

Kodin raivaaminen jatkuu siis edelleen ja toivottavasti vähitellen kaikki tavarat löytävät paikkansa. Etenkin nyt kun poika nousee kaikkia tasoja vasten ja availee kaappeja ja laatikoita, niin saa olla tarkkana ettei tasoilta löydy mitään mikä menisi helposti rikki tai lähtisi pikkumiehen matkaan.   Ilanan kirjoittama kirja vaikuttaa kivan inspiroivalta ja helppolukuiselta, mitä nyt ehdin vähän jo lukemaan ja selailemaan sivuja. Kyllä tää tästä vähitellen!

Löytyykö sieltä muita tavaratulvaan kyllästyneitä?

5. maaliskuuta 2017

♥ Kevät oot ihana

Täällä on sairasteltu vuoron perään pientä mutta pitkään kestänyttä flunssaa. Kun nenä on ollut viikon verran niin tukossa, ettei haista tai maista mitään - on aivan mahtava tunne astua ulos ovesta ja vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Ulkona tuoksuu kevät! Aurinko paistaa, lumen alta pilkottaa asvaltti ja pölypallerot heräävät talviuniltaan. 


Perjantaisin ostan kotiin kimpun tulppaaneja. Se on ikään kuin palkinto itselleni kuluneesta viikosta ja kruunaa juuri siivotun kodin. Perjantain kauppareissulla valitsen tulppaanit ja kotona kauppakassien purkamisen jälkeen asettelen kukat maljakkoon. Mies tulee töistä kotiin ja keitetään kahvit. Siitä alkaa meidän viikonloppu!

Paremmat yöt ovat nyt jatkuneet noin kuukauden verran, joten uskallan oikeasti iloita asiasta! Yöt menevät yleensä 3-4 syötöllä. Siinä välissä kyllä herätään konttaamaan, kierähdetään äidin kainaloon tai uutena villityksenä noustaan taputtamaan sängyn päätyä.

Tänään tuli 7,5kk täyteen ja voisin vannoa, että päivän liikunnat tulevat täyteen kun aamusta iltaan saa juosta tämän tutkimusmatkailijan perässä. Täällä ryömitään sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Osa matkasta taittuu kontaten ja kaikkea mahdollista vasten noustaan ylös. Muutamia sivuaskeleitakin otetaan pidellen kiinni sohvan reunasta, pöydästä tai aikuisen jaloista.




Oon nyt jotenkin niin tarmoa täynnä, etten tiedä miten päin olisin! Tekisi kamalasti mieli pistää sisustusta uusiksi, vaihtaa ainakin sohva, tv-taso ja keittiön pöytä uusiin. Oon järjestellyt jo pidemmän aikaa kaikenlaisia sisustustavaroita ja muuta krääsää pois ja sainkin ihan kivasti myytyä vaatteita ja tavaraa eteenpäin kahden viikon kirppisjaksolla. Nyt täytyisi laittaa vielä facebookin nettikirppikselle myyntiin muutamia huonekaluja, vauvan leikkimatto ja sitteri ja loput pieneksi jääneet vaatteet.

Ollaan käyty beben kanssa vauvajumpassa ja muskarissa ja oon saanut kivasti uusia äitikavereitakin.  Oli hyvä päätös vaihtaa reilu kuukausi sitten vaunukoppa ratasistuimeen. Pikkutyyppi viihtyy niin paljon paremmin kaupoilla, kirppiksillä ja kahviloissa kun voi istua ja katsella ympärilleen.

Nyt luvassa ulkoilua järven jäällä ja sit haetaan kuumat kaakaot kahvilasta. Mukavaa sunnuntaita!

25. helmikuuta 2017

♥ Sormiruokailijan porkkanasämpylät

Meillä on nyt sormiruokailtu reilun kuukauden ajan. Olen innostunut kokkailemaan jäppiselle jo vaikka mitä! Onhan tämä kyllä melko aikaa vievää, siinä missä imettäminen oli vaan omalla tavallaan niin helppoa. Ei tarvinnut miettiä mitä sitä huomenna söisi ja mitä pakkaisi mukaan kun lähtee kylään. Eikä tarvinnut hinkata joka helekutin välissä syöttötuolia ja keittiön lattiaa. Onni on koira, joka sentään syö osan siitä sotkusta.

Mutta on se vaan niin hienoa huomata, kuinka pieni sormiruokailija kehittyy kokoajan taidoissaan ja kuinka sitä ruokaa päätyy myös sinne masuun saakka. Ruokailut ovat meille kivoja yhteisiä hetkiä, jolloin kaikki voivat syödä yhtä aikaa. Ja onhan se nyt vaan hauska laittaa ruoka kauniisti esille ja katsoa kuinka innoissaan lapsi tutkii, tunnustelee ja maistelee kaikkea.


Tilasin meille jonkin aikaa sitten Samasta padasta-kirjan, jota oon kyllä selaillut aina silloin tällöin mutta en ollut vielä kokeillut sieltä mitään reseptiä. Iltapuhteina päätin valmistaa meille ison makaronilaatikon ja pari pellillistä porkkanasämpylöitä. Puolitin reseptissä olevan siirapin määrän ja jätin tosiaan suolan kokonaan pois. Niin makaronilaatikko kuin sämpylätkin maistuivat jäppiselle todella hyvin!



Pehmeät porkkanasämpylät ilman suolaa
Alkuperäinen resepti kirjasta: Samasta padasta

500g porkkanoita
1,5dl kylmää vettä
1pss kuivahiivaa
1 muna
1rkl tummaa siirappia
0,5dl rypsiöljyä
11-13dl vehnäjauhoja

1-1,5tl suolaa *

1. Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä porkkanat pehmeiksi ja soseuta kylmän vesitilkan kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
2. Sekoita keskenään vesi, kananmuna, siirappi, öljy ja porkkanasose. Vaivaa joukkoon ensin puolet jauhoista ja lisää sitten vähitellen loput, kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Kohota liinan alla 45 minuuttia.
3. Muotoile kohonneesta taikinasta sämpylöitä ja asettele leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kohota vielä hetki liinan alla ja paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Huom! 
* Jos haluat, voit jakaa taikinan kahteen osaan ja lisätä toiseen osaan suolan. Näin lapselle ja aikuiselle voi leipoa omat sämpylät. Tai vaihtoehtoisesti voit lisätä suolan koko taikinaan, mutta silloin ne eivät sovellu alle 1-vuotiaalle ruokailijalle.




Näistä tuli aivan mielettömän ihania! Siis niiiin pehmoisia ja kauniin värisiäkin vielä. Voi nam! Olin aiemmin tehnyt erilaisia rieskoja, mutta kyllä vaan näitä sämpylöitä mutustettiin ihan erilaisella hartaudella.

Jäppinen sai sämpylän päälle avokadoa ja viereen kurkkusiivuja. Maistoin itsekin muutaman sämpylän, enkä osannut kaivata näihin suolaa kun sipaisin päälle voita ja siivun juustoa. Mutta varmasti maku olisi vielä parempi ripauksella suolaa, joten jatkossa saatan jakaa taikinan vielä kahteen osaan ennen suolan lisäämistä. Pakastin suurimman osan sämpylöistä ja näitä voi sitten aina kätevästi sulattaa. Oon muutenkin tehnyt pakkaseen valmiiksi ruoka-annoksia, helpottaa kummasti kun välillä voi vähän oikaista ja ottaa pakkasesta ruokaa sulamaan.

Kai se olis sitten leivontahommia taas tänään tai huomenna, nimittäin laskiaispullia on kyllä saatava! :)

20. tammikuuta 2017

♥ Puolivuotias

Tasan kuusi kuukautta sitten meillä oli 15 tunnin ikäinen pieni käärö sylissämme. Eilen pikkutyyppi täytti puoli vuotta. Niin uskomatonta kuin se onkin, on jotenkin hassua kuvitella aikaa ilman häntä. Nyt tuo pieni poika on täällä elämässä elämää meidän kanssa. Tutkimassa maailman ihmeitä, jokaista uutta ääntä, esinettä ja ihmistä.

Hän nukkuu edelleen melko katkonaisia öitä, mutta huomattavasti parempia kuitenkin kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Hänen lempipehmonsa on pieni Pentikin pupu. Pupun kanssa mennään nukkumaan ja pupu tuo turvaa, kun sen rutistaa tiukasti kainaloon.

Hän on liikkeessä jatkuvasti, pyörii ympyrää, peruuttaa taaksepäin ja ryömii eteenpäin. Kääntyilee niin ettei vaippaa meinaa saada vaihdetuksi, puhumattakaan vaatteiden pukemisesta päälle.

Hän rakastaa iltakylpyä ja kaikkea mistä tulee valoa. Hän tykkää katsella kirjoja, etenkin niitä sellaisia mistä voi painella nappeja ja tulee ääniä. Hän aloitti vähän aikaa sitten kiinteät ja syö hienosti aamupuuronsa, tykkää erityisesti bataatista, avokadosta ja banaanista. Hän on myös edelleen paljon rinnalla, aina kun kaikelta muulta tohinaltaan ehtii.

Hän hymyilee, höpöttelee ja päristelee paljon. Hän on malttamaton ja ilmaisee hyvin selkeästi, jos joku juttu ei miellytä. Hän herää aina hyvällä tuulella. Hän on opettanut vanhemmilleen rutkasti kärsivällisyyttä. Hän on maailman rakkain.

13. tammikuuta 2017

♥ Keitetäänkö kahvit?

Aloin juomaan kahvia kunnolla muistaakseni ollessani 23 vuotias. Sitä ennenkin join kahvia silloin tällöin, lähinnä juhlissa ja kyläillessä tai take awayna junaa odotellessa. Käytin maitoa ja sokeria ja oli siellä vähän kahviakin joukossa, phyh! Nykyään en voisi kuvitellakaan laittavani sokeria kahvin sekaan.

Raskaana ollessa ja nyt imettäessä olen vähentänyt kahvin juontia, mutta vähintään se aamuinen kupillinen on saatava. Aamutossut jalkaan, vauva kainaloon, kahvi tippumaan, koiralle ruokaa, kuppi kahvia joko pöydän ääressä tai olohuoneen matolla pojan kanssa. Onneksi poitsu viihtyy hyvin syöttötuolin vauvaistuimessa, joten yleensä saan juoda kahvin rauhassa samalla hänen kanssa höpötellen ja syöden.



Meillä peruskahvina on Löfbergin tummapaahtoinen luomukahvi. Kaapissa on lisäksi kahvipapuja, mutta lähiaikoina olen ollut laiska jauhamaan niitä. Tykkään myös joskus tehdä sellaisia luksuskahveja, joihin voi lirauttaa joukkoon makusiirappia, sulattaa palan suklaata tai vaahdottaa maitoa ja ripausken kanelia päälle.

Ostettiin juuri uusi Moccamasteri ja pistettiin vanha hyvin palvellut moccis kiertoon. Lisäksi haaveilen kunnon koneesta jolla voi tehdä espressoa ja vaahdottaa maitoa. Meillä on joku halpisversio tällaisesta, mutta sitä ei oikein tule enää käytettyä.

Keitetään oikeastaan aina kahvit kun meille tulee vieraita tai mennään kylään. On kiva tapa istahtaa alas ja vaihtaa kuulumisia kahvikupposten ääressä. Yleensä on pakko keittää kahvit myös samalla kun katsoo Gilmoren tyttöjä. Parhaita kahvihetkiä ovat mielestäni aamun ensimmäinen kahvikuppi ja kaikki kahvihetket siskon, ystävien tai perheen kanssa. Meillä monesti kaverit pistävät kahvin tippumaan, jos vaikka itse ollaankin jo juotu kahvit tai ole vaikka nukuttamassa vauvaa. Täällä on aina kahvia ja yleensä jotain herkkua tarjolla sen kanssa :)



Kesällä me tehdään usein jääkahvia ja ollaan päästy jo aika lähelle Kreikassa nautittuja frappeja. Tästä tulikin mieleen juttu, jolle jaksetaan nauraa vieläkin näin varmaan viiden vuoden jälkeen. Oltiin isäni kanssa helsingissä viettämässä kesäistä päivää. Tarkoituksena kierrellä levykauppoja, käydä hietsun kirppiksellä ja ulkona syömässä. Oli tosi kuuma päivä ja päätettiin käydä kahvilla Primulan kahvilassa. Kysyin tiskillä olisiko heillä jääkahvia ja sain vastaukseksi "Ei ole, mutta voin antaa sulle jääpaloja tavallisen kahvin sekaan.." Siis what? 

Tykkään käydä kahviloissa ja seurata kuinka tiskin takana valmistetaan erilaisia kahvijuomia. Kreikassa yhdessä kahvilassa juteltiin paikallisten kanssa ja he ihmettelivät turistien tapaa käydä kahvilla niin, että he tilasivat kahvin, istuivat  alas juomaan ne ja jatkoivat matkaa. Paikallisilla kun on tapana viettää siestaa  tai muuten vaan kahvitaukoa siemaillen frappea tai muuta kahvia jopa kahden tunnin ajan. Voi että mä haaveilen usein omasta kahvilasta, jossa olisi tarjolla paljon erilaisia laadukkaita kahveja.

Loppuun vielä tunnustus. En lähes ikinä juo kahvikuppiani tyhjäksi. Saan aina kuulla siitä kun jätän kuppini johonkin jäähtymään tai kaadan kylmän kahvin pois ja kaadan tilalle uudet. Olin siis tottunut juomaan kahvini kylmänä jo ennen vauvan syntymää, en voi sille mitään :D Lähetän joskus jopa todisteena kuvan meidän whatsapp-ryhmään jos olen juonut kupin tyhjäksi.

Löytyykö sieltä kahvin juojia? Missä ja millaisena juot kahvisi mieluiten?