25. helmikuuta 2017

♥ Sormiruokailijan porkkanasämpylät

Meillä on nyt sormiruokailtu reilun kuukauden ajan. Olen innostunut kokkailemaan jäppiselle jo vaikka mitä! Onhan tämä kyllä melko aikaa vievää, siinä missä imettäminen oli vaan omalla tavallaan niin helppoa. Ei tarvinnut miettiä mitä sitä huomenna söisi ja mitä pakkaisi mukaan kun lähtee kylään. Eikä tarvinnut hinkata joka helekutin välissä syöttötuolia ja keittiön lattiaa. Onni on koira, joka sentään syö osan siitä sotkusta.

Mutta on se vaan niin hienoa huomata, kuinka pieni sormiruokailija kehittyy kokoajan taidoissaan ja kuinka sitä ruokaa päätyy myös sinne masuun saakka. Ruokailut ovat meille kivoja yhteisiä hetkiä, jolloin kaikki voivat syödä yhtä aikaa. Ja onhan se nyt vaan hauska laittaa ruoka kauniisti esille ja katsoa kuinka innoissaan lapsi tutkii, tunnustelee ja maistelee kaikkea.


Tilasin meille jonkin aikaa sitten Samasta padasta-kirjan, jota oon kyllä selaillut aina silloin tällöin mutta en ollut vielä kokeillut sieltä mitään reseptiä. Iltapuhteina päätin valmistaa meille ison makaronilaatikon ja pari pellillistä porkkanasämpylöitä. Puolitin reseptissä olevan siirapin määrän ja jätin tosiaan suolan kokonaan pois. Niin makaronilaatikko kuin sämpylätkin maistuivat jäppiselle todella hyvin!



Pehmeät porkkanasämpylät ilman suolaa
Alkuperäinen resepti kirjasta: Samasta padasta

500g porkkanoita
1,5dl kylmää vettä
1pss kuivahiivaa
1 muna
1rkl tummaa siirappia
0,5dl rypsiöljyä
11-13dl vehnäjauhoja

1-1,5tl suolaa *

1. Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä porkkanat pehmeiksi ja soseuta kylmän vesitilkan kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
2. Sekoita keskenään vesi, kananmuna, siirappi, öljy ja porkkanasose. Vaivaa joukkoon ensin puolet jauhoista ja lisää sitten vähitellen loput, kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Kohota liinan alla 45 minuuttia.
3. Muotoile kohonneesta taikinasta sämpylöitä ja asettele leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kohota vielä hetki liinan alla ja paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Huom! 
* Jos haluat, voit jakaa taikinan kahteen osaan ja lisätä toiseen osaan suolan. Näin lapselle ja aikuiselle voi leipoa omat sämpylät. Tai vaihtoehtoisesti voit lisätä suolan koko taikinaan, mutta silloin ne eivät sovellu alle 1-vuotiaalle ruokailijalle.




Näistä tuli aivan mielettömän ihania! Siis niiiin pehmoisia ja kauniin värisiäkin vielä. Voi nam! Olin aiemmin tehnyt erilaisia rieskoja, mutta kyllä vaan näitä sämpylöitä mutustettiin ihan erilaisella hartaudella.

Jäppinen sai sämpylän päälle avokadoa ja viereen kurkkusiivuja. Maistoin itsekin muutaman sämpylän, enkä osannut kaivata näihin suolaa kun sipaisin päälle voita ja siivun juustoa. Mutta varmasti maku olisi vielä parempi ripauksella suolaa, joten jatkossa saatan jakaa taikinan vielä kahteen osaan ennen suolan lisäämistä. Pakastin suurimman osan sämpylöistä ja näitä voi sitten aina kätevästi sulattaa. Oon muutenkin tehnyt pakkaseen valmiiksi ruoka-annoksia, helpottaa kummasti kun välillä voi vähän oikaista ja ottaa pakkasesta ruokaa sulamaan.

Kai se olis sitten leivontahommia taas tänään tai huomenna, nimittäin laskiaispullia on kyllä saatava! :)

20. tammikuuta 2017

♥ Puolivuotias

Tasan kuusi kuukautta sitten meillä oli 15 tunnin ikäinen pieni käärö sylissämme. Eilen pikkutyyppi täytti puoli vuotta. Niin uskomatonta kuin se onkin, on jotenkin hassua kuvitella aikaa ilman häntä. Nyt tuo pieni poika on täällä elämässä elämää meidän kanssa. Tutkimassa maailman ihmeitä, jokaista uutta ääntä, esinettä ja ihmistä.

Hän nukkuu edelleen melko katkonaisia öitä, mutta huomattavasti parempia kuitenkin kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Hänen lempipehmonsa on pieni Pentikin pupu. Pupun kanssa mennään nukkumaan ja pupu tuo turvaa, kun sen rutistaa tiukasti kainaloon.

Hän on liikkeessä jatkuvasti, pyörii ympyrää, peruuttaa taaksepäin ja ryömii eteenpäin. Kääntyilee niin ettei vaippaa meinaa saada vaihdetuksi, puhumattakaan vaatteiden pukemisesta päälle.

Hän rakastaa iltakylpyä ja kaikkea mistä tulee valoa. Hän tykkää katsella kirjoja, etenkin niitä sellaisia mistä voi painella nappeja ja tulee ääniä. Hän aloitti vähän aikaa sitten kiinteät ja syö hienosti aamupuuronsa, tykkää erityisesti bataatista, avokadosta ja banaanista. Hän on myös edelleen paljon rinnalla, aina kun kaikelta muulta tohinaltaan ehtii.

Hän hymyilee, höpöttelee ja päristelee paljon. Hän on malttamaton ja ilmaisee hyvin selkeästi, jos joku juttu ei miellytä. Hän herää aina hyvällä tuulella. Hän on opettanut vanhemmilleen rutkasti kärsivällisyyttä. Hän on maailman rakkain.

13. tammikuuta 2017

♥ Keitetäänkö kahvit?

Aloin juomaan kahvia kunnolla muistaakseni ollessani 23 vuotias. Sitä ennenkin join kahvia silloin tällöin, lähinnä juhlissa ja kyläillessä tai take awayna junaa odotellessa. Käytin maitoa ja sokeria ja oli siellä vähän kahviakin joukossa, phyh! Nykyään en voisi kuvitellakaan laittavani sokeria kahvin sekaan.

Raskaana ollessa ja nyt imettäessä olen vähentänyt kahvin juontia, mutta vähintään se aamuinen kupillinen on saatava. Aamutossut jalkaan, vauva kainaloon, kahvi tippumaan, koiralle ruokaa, kuppi kahvia joko pöydän ääressä tai olohuoneen matolla pojan kanssa. Onneksi poitsu viihtyy hyvin syöttötuolin vauvaistuimessa, joten yleensä saan juoda kahvin rauhassa samalla hänen kanssa höpötellen ja syöden.



Meillä peruskahvina on Löfbergin tummapaahtoinen luomukahvi. Kaapissa on lisäksi kahvipapuja, mutta lähiaikoina olen ollut laiska jauhamaan niitä. Tykkään myös joskus tehdä sellaisia luksuskahveja, joihin voi lirauttaa joukkoon makusiirappia, sulattaa palan suklaata tai vaahdottaa maitoa ja ripausken kanelia päälle.

Ostettiin juuri uusi Moccamasteri ja pistettiin vanha hyvin palvellut moccis kiertoon. Lisäksi haaveilen kunnon koneesta jolla voi tehdä espressoa ja vaahdottaa maitoa. Meillä on joku halpisversio tällaisesta, mutta sitä ei oikein tule enää käytettyä.

Keitetään oikeastaan aina kahvit kun meille tulee vieraita tai mennään kylään. On kiva tapa istahtaa alas ja vaihtaa kuulumisia kahvikupposten ääressä. Yleensä on pakko keittää kahvit myös samalla kun katsoo Gilmoren tyttöjä. Parhaita kahvihetkiä ovat mielestäni aamun ensimmäinen kahvikuppi ja kaikki kahvihetket siskon, ystävien tai perheen kanssa. Meillä monesti kaverit pistävät kahvin tippumaan, jos vaikka itse ollaankin jo juotu kahvit tai ole vaikka nukuttamassa vauvaa. Täällä on aina kahvia ja yleensä jotain herkkua tarjolla sen kanssa :)



Kesällä me tehdään usein jääkahvia ja ollaan päästy jo aika lähelle Kreikassa nautittuja frappeja. Tästä tulikin mieleen juttu, jolle jaksetaan nauraa vieläkin näin varmaan viiden vuoden jälkeen. Oltiin isäni kanssa helsingissä viettämässä kesäistä päivää. Tarkoituksena kierrellä levykauppoja, käydä hietsun kirppiksellä ja ulkona syömässä. Oli tosi kuuma päivä ja päätettiin käydä kahvilla Primulan kahvilassa. Kysyin tiskillä olisiko heillä jääkahvia ja sain vastaukseksi "Ei ole, mutta voin antaa sulle jääpaloja tavallisen kahvin sekaan.." Siis what? 

Tykkään käydä kahviloissa ja seurata kuinka tiskin takana valmistetaan erilaisia kahvijuomia. Kreikassa yhdessä kahvilassa juteltiin paikallisten kanssa ja he ihmettelivät turistien tapaa käydä kahvilla niin, että he tilasivat kahvin, istuivat  alas juomaan ne ja jatkoivat matkaa. Paikallisilla kun on tapana viettää siestaa  tai muuten vaan kahvitaukoa siemaillen frappea tai muuta kahvia jopa kahden tunnin ajan. Voi että mä haaveilen usein omasta kahvilasta, jossa olisi tarjolla paljon erilaisia laadukkaita kahveja.

Loppuun vielä tunnustus. En lähes ikinä juo kahvikuppiani tyhjäksi. Saan aina kuulla siitä kun jätän kuppini johonkin jäähtymään tai kaadan kylmän kahvin pois ja kaadan tilalle uudet. Olin siis tottunut juomaan kahvini kylmänä jo ennen vauvan syntymää, en voi sille mitään :D Lähetän joskus jopa todisteena kuvan meidän whatsapp-ryhmään jos olen juonut kupin tyhjäksi.

Löytyykö sieltä kahvin juojia? Missä ja millaisena juot kahvisi mieluiten?

8. tammikuuta 2017

♥ Uuden vuoden lupaus

Ulkona oli muutaman päivän ajan niin kovat pakkaset, että me pysyteltiin ihan suosiolla kotona. Sainpahan siivottua ja karsittua viimeiset joulukoristeetkin pois. Hyasinttien tilalle keltaisia neilikoita ja punaisten sohvatyynyjen tilalle vähän raikkaampia väreä.

Joululahjaksi saatu uusi viltti odottaa houkuttelevasti sohvan nojalla, mutta nyt kun vauva nukkuu ja talossa on hiljaista - ajattelin kirjoitella vähän meidän kuulumisia viime ajoilta.

Joulu meni mukavasti mun vanhempien luona lapsuudenkodissani. Myös Prahassa asuva veljeni perheineen pääsi viettämään joulua suomeen. Meitä oli kahdeksan aikuista, meidän vauva ja veljen 3,5 vuotias tyttö sekä kaksi koiraa, joten vilinää ja vilskettä riitti. Vauvan ensimmäinen joulu, monta mukillista glögiä ja pienen tytön riemu kun järjestin hänelle tonttuyllätyksen. Joulusauna, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Joulupukkikin kävi ja toi aivan ihania lahjoja. Tämä oli paras mahdollinen lopetus tälle vuodelle. Rakkaimmat ihmiset ympärillä.

Tänä vuonna olin varma, että en ehdi saada mitään aikaiseksi joulun suhteen. Vaan toisin kävi ja oikeastaan olin joissakin asioissa jopa ahkerampi kuin aiempina vuosina. Hankin kaikki lahjat hyvissä ajoin, enkä jättänyt paketoimistakaan edelliseen iltaan vaan käärin lahjoja paketteihin ja koristelin niitä aina iltaisin kun olin saanut pojan nukkumaan. Keittiössä valmistui jouluista rocky roadia, suklaafudgea, piparkakku-brownieita, riisisuklaata, marinoitua juustoa ja oliiveja.

Sain kirjoitettua kaikki joulukortit ja postitettua ne ajoissa. Käytiin joulumarkkinoilla ja tehtiin siskon kanssa joulusiivous. Jotenkin sitä vain sai aikaiseksi, vaikka päässä jyskytti kokoajan ajatus että en ehdi taaskaan tehdä mitään. Nautin niin paljon joulusta ja siitä ajasta ennen sitä, kun voi häärätä ja suunnitella ja leipoa.






Tällä viikolla vietettiin myös miehen kolmekymppisiä, joten nipistin vähän lisää aikaa jostain (en suinkaan omista yöunistani...) ja kutsuin meille porukkaa synttärikahveille. Tajusin taas kuinka paljon pidän juhlien järjestämisestä! Tässähän voi jo pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan pojan 1-vuotissynttäreitä, joita vietetään heinäkuussa.. :)

Palatakseni vielä tuohon edelliseen postaukseen, jossa mietin blogin kohtaloa. Teidän mielestä oli hyvä idea yhdistää samaan blogiin kaikki vauvanvaatteista resepteihin ja sain muutenkin aivan ihania ja piristäviä kommentteja. Kiitos niistä kaikista! Tästä blogista löytyy siis jatkossa paljon muutakin kuin ruokaohjeita. Helpotti tosi paljon kun sain asian päätettyä. Kirjoittelen tänne kun siltä tuntuu, toivotaan että jatkossa aikaa kuitenkin riittäisi enemmän blogille kun kuitenkin niin kovasti pidän tänne kirjoittamisesta. Nyt on ainakin yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvitse enää miettiä mitä tekisin asian suhteen.



Ja nyt päästäänkin sitten tuohon otsikkoon, eli uuden vuoden lupaukseen. Mulla ei ole tapana tehdä sellaisia, mutta ihan omaa hyvinvointiani ajatellen pyrin nyt pitämään tämän yhden lupauksen. Oon sellainen, että stressaan aina vähän kaikesta ja kuvittelen, että en saa mitään tehtyä. Näitä juttuja kirjoittaessa sitä kuitenkin huomaa, että oonhan mä jotain kuitenkin tehnyt vaikka tuntuu että kaikki aika menee vauvan kanssa. Myönnän tosin, että päiväunia olisi pitänyt ottaa enemmän mutta kun ei sitä aina malta..

Yksi parhaista vinkeistä mitä sain ennen vauvan syntymää oli olla armollinen itselleen. Olen vasta lähiaikoina oikeasti tajunnut mitä se tarkoittaa käytännössä. Mua saattaa häiritä ihan hirveästi,  jos tiskikone on tyhjentämättä tai sänky petaamatta. Mutta eihän sen pitäis häiritä? Ei kai se haittaa jos pyykkivuori vähän kasvaa tai vieraille tarjotaan pakastealtaan korvapuusteja itse leivottujen sijaan.

Eikä sekään haittaa, että vauvan kanssa lattialla makoillessa huomaan ettei sohvan alta ole imuroitu kunnolla. Siinä me makoillaan tyytyväisinä uutta rapisevaa kirjaa ihmetellen ja mulle tulee kiukku jostain pölypalleroista sohvan alla. Eihän siinä vaan ole mitään järkeä. Sitäpaitsi joskus jopa viesteihin vastaaminen saattaa kestää pari päivää, mutta ihan turha siitäkään on ottaa mitään paineita. Tärkeintä on kuitenkin, että meidän perhe voi hyvin. Ja jos voin vaikuttaa asiaan olemalla kiukuttelematta noin pienistä asioista, niin lupaan tehdä parhaani.

Vauva kasvaa hurjaa vauhtia, haluan ola läsnä ja paras mahdollinen äiti hänelle. En halua kokoajan miettiä tekemättömiä asioita tai sitä, että en ole päivittänyt blogia tai vastannut sähköposteihin.

Joten. Koitan olla stressaamatta turhista asioista ja olla armollinen itselleni. 

Hyvää uutta vuotta! 
 

21. joulukuuta 2016

♥ Blogin kohtalo?

Olen miettinyt päähi puhki mitä tekisin blogieni kanssa. En haluaisi missään nimessä lopettaa ja kun täällä edelleen käy ihan mukavasti porukkaakin, niin tuntuu että olisi kiva jatkaa vaikka sitten vähän verkkaisempaan tahtiin.

Kun meille syntyi vauva, mietin että olisi kiva kirjoitella kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia muiden mammabloggaajien kanssa. Päätin perustaa erillisen blogin vauvahömpälle, mutta päivitystahti hiipui olemattomaksi huonosti nukuttujen öiden jälkeen.

Kulunut syksy ja talvi on ollut muutenkin aika raskas. Mulle yksi maailman rakkaimmista ja läheisimmistä ihmisistä sairastui vakavasti. 13-vuotiaalle koiraystävälle oli jätettävä hyvästit. En ollut saanut nukutuksi muutamaan kuukauteen yli kahden tunnin pätkää kerrallaan ja samaan aikaan järjestettiin vauvan nimiäisjuhlia.



Eipä tässä ole tosiaan ehtinyt tai jaksanut päivittää blogeja ja lähiaikoina se on alkanut stressaamaan mua. En ehdi kehitellä uusia reseptejä tai leipoa kakkuja. Ja jos leivonkin, niin istun mielummin heti kahvipöytään ystävien kanssa kuin alan kuvaamaan niitä tarjottavia.

Toisen blogin puolella odottaa luonnoksissa postauksia mm. vauvan nukkumisesta, meidän vauva-arjesta, uusista taidoista ja kehityksestä sekä hankinnoista ja kivoista minivaatteista. En vaan saa aikaiseksi julkaista postauksia, kun tuntuu että samalla pitäisi olla päivitettävää myös tähän blogiin.



En haluaisi lopettaa bloggaamista kokonaan, joten itselleni olisi mielekkäämpää kirjoittaa sittenkin vain yhtä blogia ja keskittyä täysillä siihen. Ja sitten tullaankin siihen, mikä mua mietityttää tässä eniten. Kiinnostaako ketään lukea ruoka- ja leivontablogissa vauvakuulumisia tai ihastella mun kanssa uusia söpöjä vaatteita? Vauvablogin puolelle taas tuntuisi hassulta julkaista reseptejä suklaakakuista.

En oikeastaan edes tiedä milloin blogistani tuli ruokablogi kun kuitenkin alusta asti kirjoittelin myös muita kuin reseptipostauksia. Jossain vaiheessa vaan huomasin, että blogini löytyi eri sivustoilta ruokablogit-kategoriasta ja vähitellen aloinkin sitten julkaisemaan vain reseptipostauksia pienien kuulumisten kera.

Ehkä kuitenkin haluaisin enemmän raottaa mitä kaikkea muutakin täällä puuhataan. Mietin kuitenkin, että voiko "ruokablogista" löytyä yhtäkkiä ihmettelyä siitä, kuinka nopeasti vauva kasvaa tai kuinka löysin taas ihan liikaa ihania vaatteita pienelle pojalle?



Miltä teistä kuulostaisi, jos täältä löytyisi jatkossa siis enemmän lifestyle-tyylisiä kirjoituksia? Kuvia meidän arjesta, ehkä kodista, uusista vaatelöydöistä ja varmasti joukkoon eksyisi välillä myös reseptejä, juhlia ja ruokakuvia.  

Kuulostaako ihan hölmöltä idealta?

Nyt kun vauvakin on alkanut viihtymään jo hienosti muuallakun kuin sylissä niin uskon, että mulla riittäisi hieman enemmän aikaa blogillekin. Sitten kun saataisiin näihin öihinkin joku tolkku niin jaksamista olisi varmasti vielä enemmän. Toki päivittäisin edelleen ihan omaan tahtiini ja valitsisin päiväunet koneen avaamisen sijaan. Välillä kuitenkin tulee sellainen tunne että olisipa kiva kirjoitella miten täällä valmistellaan joulua tai kuinka ihanaa arki kaikista murheista huolimatta onkaan :)