23. maaliskuuta 2012

♥ Potilas on kotiutunut

Noniin. Vein tosiaan Maunon uudestaan lääkäriin tiistaina, kun takajalat eivät enää kantaneet kunnolla. Lääkäri määräsi lisää kipulääkettä ja lepoa. Seuraava yö oli yhtä helvettiä, kun mä vaan itkin ja paijasin pientä potilasta joka oli niin raukka etten unohda sitä koskaan. Yön aikana Maunon vointi huononi entisestään, enkä mä enää pystynyt katsomaan mun rakasta niin huonossa kunnossa. Aamulla soitin heti eläinsairaala Aistiin ja saimme ajan samantien.


Neurologi tutki pikkuruistamme ja totesi melkein samantien sen mitä olin pelännytkin. Maunon takajalat olivat halvaantuneet. Magneettikuva pitäisi ottaa mitä pikimmiten ja sen jälkeen saisimme tiedon mahdollisesta leikkauksesta. Jätimme siis Maunon kuvattavaksi ja malttamattomana odottelin puhelua joka luvattiin tehdä heti kuvauksien jälkeen. Diagnoosi oli se mitä olin arvellut jo itsekin, eli välilevytyrä. Mauno leikattiin välittömästi ja odottelin jälleen malttamattomana uutta puhelua.

Leikkaus meni hyvin, mutta vauriot selän alueella olivat sen verran suuret että potilaan toipuminen tulisi mitä luultavammin olemaan normaalia hitaampaa. Ja rakkaamme tuskin kävelisi edes ensimmäisen viikon aikana. Mauno jäi yöksi sairaalaan - me valmistauduimme kotona tekemällä pehmeitä petejä ja levähdyspaikkoja takapäästä halvaantuneelle herralle.

Vastaanotolla tapasin naisen, joka toivotteli tsemppiä ja kertoi että hänen koiransa ei kävellyt lähes ollenkaan melkein kahteen ensimmäiseen viikkoon. Valmistauduin siis viemään kotiin lähes liikuntakyvyttömän koiran. Ja pohdin, miten pystyisin yhdistämään virtsakivistä kärsineen tiheän pissaamistarpeen ja lähes täydellisen liikkumattomuuden.


Vaan kukas se sieltä kävelikään häntä heiluen vastaan kun menimme sairaalaan? :-) Kyyneleet nousi silmiin - MAUNO KÄVELI! Myös sairaalan henkilökunta oli asiasta ihmeissään ja fysioterapeutti joka kotiutti meidät kyseli  "niin milloinkas tää poika olikaan leikattu? Siis eilen? Mitä?? Uskomatonta! Täytyypä pistään muistiin, että näinkin voi käydä!" Saimme fysioterapia-ohjeita kotiin ja niiden lisäksi on oltava melkein täydessä levossa seuraavat kuusi viikkoa. Tikkien poiston jälkeen joka viikko lisätään viisi minuuttia kävelylenkkien pituuteen, eikä Maunon luultavasti edes tarvitse käydä ohjatussa vesi- tai fysioterapiassa.

Voin lämpimästi suositella kaikille Eläinsairaala Aistia, joka sijaitsee Myyrmäessä. Maisan lonkka leikattiin vuonna 2007 ja silloin kävimme myös Aistissa vesi- ja fysioterapiassa. Siitä oli todella paljon apua Maisan toipumisen kannalta. (Tosin lääkärin määräämän 10 kerran sijaan kävimme vain kolme kertaa - sillä Maisa toipui täysin yli odotusten.) Aistin henkilökunta on ihan parasta ja mun mielestä oli ihanaa, kun eilen aamulla yksi hoitaja soitti vain kertoakseen Maunon yön menneen hyvin ja että siellä jo odoteltiin kovasti kotiinpääsyä :-)

Kiitos vielä teille kaikille tsemppaavista kommenteistanne edelliseen kirjoitukseeni! Ajattelin kirjoittaa jatkossakin Maunon toipumisesta tänne, sillä mulle oli suuri apu lukea muiden saman asian kokeneiden kirjoituksia sinä yönä kun Mauno oli sairaalassa. Täällä ollaan niin onnellisia meidän superpotilaasta :-) Mä en olisi oikeasti ikinä uskonut, kun keskiviikkona vein Maunon sairaalaan osittain halvaantuneena että torstaina hän kävelisi hirveällä kiireellä itse ulos sieltä.

11 kommenttia :

  1. Hienoa :)

    Teillä taitaa enemmän tulla ongelmaksi reippaan potilaan pitäminen levossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Enpä olisi kyllä ikinä uskonut, että se tulisi menemään näin päin :-) Vähintään kuuden viikon lepo on tosiaan toipumisen kannalta ihan ehdoton, vaikka kävely onnistuisikin näin nopeasti. Joten ei se auta kuin levätä ;)

      Poista
  2. :') Miten urhea pieni potilas! Nyt vaan lepoa, lepoa ja lepoa, että paraneminen sujuu toivotulla tavalla! Tsemppiä ja ehdottomasti ainakin täällä halutaan kuulla toipumisesta. :)

    Muistahan itsekin levätä. Sairaan ja toipuvankin koiran kanssa tarvitaan paljon voimia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Ja kiitos tsempeistä :-)

      Tosiaan täällä ollaan itsekin melko väsyneitä, kun tässä mennyt aika monta yötä nyt lähes kokonaan valvoessa ja paijatessa. Kuvittelin pystyväni nukkumaan edes sen yön minkä Mauno oli sairaalassa, mutta heräilinkin sitten vähän väliä ihan sekavana ihmettelemään että joko Mauno on kotona ja kaikkea ihmeellistä. Nyt Mauno tosin nukahti, piipattuaan ensin koko yön ja aamun. Joten kai sitä voisi itsekin nukkua pienet päiväunet samalla :-)

      Poista
  3. Olen iloinen teidän puolestanne!

    VastaaPoista
  4. Maailmaan mahtuu pieniä ihmeitä, koirillekin.
    Olen todella onnellinen Maunon toipumisesta.
    Haukkuterveiset urhealle potilaalle meidän Turo- dalmikselta!

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa kotiin Mauno. Onneksi kaikki meni hyvin ja Maunon parantuminen voi alkaa! :)

    Kaikki eläimiin liittyvät postaukset ovat jatkossakin enemmän kuin tervetulleita! =)

    VastaaPoista
  6. Voi ku HIENOJA uutisia!!! Moon käyny joka päivä kattomasa uutisia ja nyt oliki näi hyviä!! Siinäpä se onki se levosa pitämine, jos koissu itte näyttää sille, että ei lepo kiinnosta ja sitte ku on vielä toine koissu siinä innostamasa :D

    Moon vähä kompensoinu nuisa lepohommisa nii, että päivällä en oo antanu särkylääkettä, että se kipu ittessää pitäs potilasta levosa ja näi pääsis paremmi paraneen. Tietenki sitäki o seurattava, että eihä tarkotus oo turhaan kärsimystä aiheuttaa.

    Tsemppiä sinne teille kaikille ja erikoisrapsutukset Maunolle!!! Ja mielellää kuullaa toipumisesta!

    VastaaPoista
  7. :') Voi ei, onneksi kaikki on toistaiseksi hyvin. Toivotaan Maunolle hyvää tervehtymistä <3

    VastaaPoista
  8. Voi, mulle tuli itku! Aivan ihanaa, että leikkaus meni hyvin ja pikkupotilas on niin reipas, että tepasteli teitä vastaan sairaalass. :´)
    Hyvää vointia pienelle jatkossakin!

    VastaaPoista
  9. Voi pientä, onneksi pääsi hoitoon ja on kuntoutunut ilmeisen hyvin! Tsemppia jatkoon!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥