♥ Rakkaat karvakuonot

Kuvailin huvikseni joulun jälkeen kolmea koirajengiläistä, tässä muutamia kuvia ja vähän tekstiäkin. Pipsa ja Viivi ovat siis mun vanhempien koiria ja Mauno on meidän pikkutassumme :-)


Pipsa on rescuekoira Virosta, tullut mun vanhemmille kesäkuussa 2008 ja Pippurin arvioitu ikä on nyt noin 5 vuotta. Pipsa oli nähty noin kahden viikon ajan kuljeksimassa Tallinnan lähettyvillä ja oli muutaman kuukauden koiratarhalla ennenkuin mun porukat hakivat tän pikkukarhun Suomeen.

Mun ensikohtaaminen tän hosulin kanssa oli sellainen, että mä istuin porukoiden sohvalla lukemassa kirjaa kun tää yks juoksi hirveetä vauhtia eteisestä ja hyppäs sohvan selkänojan yli suoraan mun syliin pusuttelemaan. Pipru on tosi helppo saada innostumaan, ei tarvitse kuin kerran taputtaa käsiään yhteen niin tää juoksee viis kertaa pihan ympäri :D Pipsa on näistä kolmesta koirasta isoin, rähmäkäpälin ja kaikista hellyydenkipein. Semmonen ihme höseltäjä, joka on aina joka paikassa tonkimassa ja työntää päätä syliin heti kun siihen on tilaisuus. Pipsan kanssa on maailman paras nukkua päikkäreitä kun se änkee ihan viereen kiinni ja oikeasti nukkuu siinä, eikä vaihda sataan kertaan asentoa ja lähde sitten pois niin kuin eräät..

Viivi on 9-vuotias labradorinnoutaja Heinolasta ja tuli meille pikkuruisena pentuna silloin kun mäkin asuin vielä kotona. Viivi on kyllä sellainen herkkuahmatti ettei sille voi kuin nauraa! Tämä neitokainen on mm. repinyt palan listaa seinästä ja mennyt omalle pedilleen sitä nakertamaan, kun ei herunut yhtään pizzapalaa keittiöstä. Viivi on tottelevainen, mut samalla tosi omapäinen koira joka syö mitä vain ja milloin vain. Kolme vesimelonin siementä on ihan oikeasti ainut asia mitä tän ahmatin ruokakuppiin on ikinä näiden vuosien aikana jäänyt.Viivi on syönyt kilon juustoa noin kahdessa sekunnissa ja ihan varmasti löytää kaikki siskon huoneeseen piilotetut karkit ja tonkii roskakorit jos sen jättää sinne hetkeksikään yksin.. vai onko joillain tähän jotain lisättävää? ;-)


Vive on iloinen koira ja heiluttaa aina häntää, vaikka sen perus ilme onkin jotenkin alakuloinen ja siks näyttääkin välillä jotenkin huvittavalta. Viivillä on taito lohduttaa juuri oikealla hetkellä olemalla vaan vieressä ja nojaamalla päätään kyynelposkille, jos on surullinen olo. Ihana Viivi.

Nää molemmat neidit tulevat hyvin toimeen keskenään ja ovat ottaneet sekä Maisan, että Maunon hyvin vastaan Pipsan pienistä alkukärhämistä huolimatta.


Sitten on vielä tämä Romanian rescuekoiramme Mauno, josta oonkin jo aiemmin kertonut täällä. Mauno on kokenut varmasti paljon pahaa elämänsä aikana, siitä kertoo mm. kymmenet arvet iholla, korvan lehteen jäänyt iso reikä ja puuttuvat ylähampaat. Meille tultuaankin Mauno on jouduttu leikkaamaan jo kaksi kertaa puolen vuoden sisällä. Kaikesta huolimatta Maukusteri on rohkaistunut huomattavasti viimeisen vuoden aikana ja siitä on kuoriutunut mitä hurmaavin pikkuherra. Kun Maisa siirtyi sateenkaarisillalle, Mauno oli muutamat ekat kuukaudet selkeästi ihmeissään ja hämillään tilanteesta. Mutta nyt pikkarainen on ottanut oman paikkansa perheessämme, on tuonut ajan kuluessa oman hassun persoonansa paremmin esille ja saa mut aina paremmalle tuulelle kun ikävöin rakasta Maisaamme.

Porukoille on aina yhtä kivaa mennä kun on iloinen vastaanotto ja pääsee viettämään aikaa myös neitokaisten kanssa. Ja nyt kun yksi jengistämme on muuttunut koiraenkeliksi, nämä kolme ovat mulle entistäkin tärkeämpiä ja ilahduttavat aina olemassaolollaan.

Ihanat ♥

Millaisia eläimiä teillä siellä ruudun toisella puolella on? Laittakaa linkkejä tai kertokaa kommenttiboksin puolella, lukisin mielelläni teidän rakkaista lemmikeistänne! :-) 

24 kommenttia

  1. IHANA varsinkin toi viimeinen kuva!

    En ennen ollut yhtään koiraihminen, ennen kuin viime kesänä hankittin poikaystävän kanssa ihan oma corgipoika. Se on mun mielestä maailman suloisin, ja mua on sen jälkeen alkanut kiinnostaa ihan älyttömästi muidenkin koirat haha :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin tykkäsin tosta kuvasta ja Maunon ilmeestä :-D Kävinkin sun blogissa kurkkimassa ja suloiselta näytti teidän corgipoika! :-)

      Poista
  2. Vähän lisättävää; muistaakseni Viiville ei ole kelvannut lattialle tippunut raaka sipuli!! :D Ä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, raaka sipuli on siis toinen! Outoa, koska yleensä kaikki lattialle tippumassa olevat jutut päätyvät ennemminkin Viivin suuhuin kuin sinne lattialle! :-D

      Poista
  3. Ihania koiria! <3
    Mun vanhemmilla on kultsi ja mulla on cairni Vinha,joka on mun mielestä suloisin valioyksilö <3 Ne jaksaa keskenään riehua ja sit saakin olla seuraavan päivän rauhassa, kun uni maittaa. Käy kattoo mun blogista kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kultsit ovat niin ihania! Ja Vinha on hauska nimi :-)
      Meenkin heti katsomaan blogiisi! :-)

      Poista
  4. Suloiset kaverukset ♥
    Lasten allergioiden takia meillä ei voi olla lemmikkejä, on niitä kyllä vuosien varrella ollut... lähinnä jyrsiöitä.
    Lapsuuden kodissa oli ehdottomasti ihanin ja herttaisin, vähän jopa koiramainen... Jesse pupu ♥
    Kääpiökani, joka eli toistakymmentä vuotta meidän kanssa ja vanhuuden oireiden vuoksi hän lopulta keskuudestamme poistui. Aivan ihana ja seurallinen kani ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että pupunen sai elää noin pitkän elämän kanssanne :-) Ihastuin joskus yhteen naapureiden pupuseen, joka oli niin hellyyttävä kiivetessään aina syliin ja muutenkin vietti aikaansa vapaana heidän kodissaan. Silloin ajattelin, että haluan vielä joskus sellaisen meillekin :-)

      Poista
  5. Rapsutukset kaikille karvakuonoille, kivan näköisiä kavereita.
    Minulla ei, kroonisesta koira- ja kissakuumeesta huolimatta ole lemmikkejä. Ehkä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rapsutukset menivät perille! Hih, ehkä joskus sitten.. ;-)

      Poista
  6. Ihania karvakavereita! ♥ Rapsutuksia. :)

    Meille matkasi pitkän matkan takaa kaksi kisua viime lauantaina. Kumpainenkin on eläinsuojeluyhdistykseltä. Toinen on 3 kk ja toinen n. 1,5 vuotias pennun emo. Loput kolme pentua menivät porukoilleni. ;)

    Ehkä sitä voisi yrittää itsekin kuvata vesseileitä, jos vaan pysyn vauhdissa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopesti kuvia esiin Paula :)

      Poista
    2. Niin, nyt äkkiä kuvia! Ihanaa että annoitte kodin kisuille ja vielä ihanampaa, että pentu ja emo saavat olla samassa paikassa ja loput pennut on sun porukoilla :-)♥

      Poista
  7. Ovatpa ihania nämä karvaiset kaverit. Aina niin herkistää kun lukee tarinoita pelastetuista koirista. Paljon rapsutuksia kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne ovat! :-) Oon täysin ihastunut yhteen romanian rescuekoiraan, sellaiseen pikkuneitiin jolla on ihan jättimäiset korvat. Mutta yritän ajatella järkevästi, emmekä aio tällä hetkellä ottaa lisää koiria. Myöhemmin kyllä aivan varmasti :-)

      Poista
  8. Voi miten supersuloisia koiria! Mun lähipiirissä monella on koira ja mulla on nykyään aikamoinen koirakuume :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on jatkuva koirakuume ja katselen usein rescuekoiria.. mutta katsotaan nyt milloin meille muuttaa taas yksi oman kodin tarpeessa oleva :-)

      Poista
  9. Voi miten ihania koiruuksia! :D Mieheni sisko hankki syksyllä koiran ja sitä olen välillä päässyt paijailemaan. :D Meillä itsellämme on akvaario, jossa tosin ei ole enää juurikaan kaloja jäljellä.. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! :-) Meilläkin oli akvaario silloin kun olin pieni, mutta nyt perheessämme on ainoastaan koiria :-)

      Poista
  10. visit my page too!!

    http://high-heeled-view.blogspot.com/

    VastaaPoista
  11. Kivoja koiria teillä(kin) ja mukavaa ku ovat löytäneet rakastavan kodin.

    Me ollaan meijän perheen ekat ostetut koirat, aikasemmin on ollut saatuja ja pelastettuja. Molempi parempi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥