♥ Rakkaat karvakuonot

Kuvailin huvikseni joulun jälkeen kolmea koirajengiläistä, tässä muutamia kuvia ja vähän tekstiäkin. Pipsa ja Viivi ovat siis mun vanhempien koiria ja Mauno on meidän pikkutassumme :-)


Pipsa on rescuekoira Virosta, tullut mun vanhemmille kesäkuussa 2008 ja Pippurin arvioitu ikä on nyt noin 5 vuotta. Pipsa oli nähty noin kahden viikon ajan kuljeksimassa Tallinnan lähettyvillä ja oli muutaman kuukauden koiratarhalla ennenkuin mun porukat hakivat tän pikkukarhun Suomeen.

Mun ensikohtaaminen tän hosulin kanssa oli sellainen, että mä istuin porukoiden sohvalla lukemassa kirjaa kun tää yks juoksi hirveetä vauhtia eteisestä ja hyppäs sohvan selkänojan yli suoraan mun syliin pusuttelemaan. Pipru on tosi helppo saada innostumaan, ei tarvitse kuin kerran taputtaa käsiään yhteen niin tää juoksee viis kertaa pihan ympäri :D Pipsa on näistä kolmesta koirasta isoin, rähmäkäpälin ja kaikista hellyydenkipein. Semmonen ihme höseltäjä, joka on aina joka paikassa tonkimassa ja työntää päätä syliin heti kun siihen on tilaisuus. Pipsan kanssa on maailman paras nukkua päikkäreitä kun se änkee ihan viereen kiinni ja oikeasti nukkuu siinä, eikä vaihda sataan kertaan asentoa ja lähde sitten pois niin kuin eräät..

Viivi on 9-vuotias labradorinnoutaja Heinolasta ja tuli meille pikkuruisena pentuna silloin kun mäkin asuin vielä kotona. Viivi on kyllä sellainen herkkuahmatti ettei sille voi kuin nauraa! Tämä neitokainen on mm. repinyt palan listaa seinästä ja mennyt omalle pedilleen sitä nakertamaan, kun ei herunut yhtään pizzapalaa keittiöstä. Viivi on tottelevainen, mut samalla tosi omapäinen koira joka syö mitä vain ja milloin vain. Kolme vesimelonin siementä on ihan oikeasti ainut asia mitä tän ahmatin ruokakuppiin on ikinä näiden vuosien aikana jäänyt.Viivi on syönyt kilon juustoa noin kahdessa sekunnissa ja ihan varmasti löytää kaikki siskon huoneeseen piilotetut karkit ja tonkii roskakorit jos sen jättää sinne hetkeksikään yksin.. vai onko joillain tähän jotain lisättävää? ;-)

Vive on iloinen koira ja heiluttaa aina häntää, vaikka sen perus ilme onkin jotenkin alakuloinen ja siks näyttääkin välillä jotenkin huvittavalta. Viivillä on taito lohduttaa juuri oikealla hetkellä olemalla vaan vieressä ja nojaamalla päätään kyynelposkille, jos on surullinen olo. Ihana Viivi.

Nää molemmat neidit tulevat hyvin toimeen keskenään ja ovat ottaneet sekä Maisan, että Maunon hyvin vastaan Pipsan pienistä alkukärhämistä huolimatta.

Sitten on vielä tämä Romanian rescuekoiramme Mauno, josta oonkin jo aiemmin kertonut täällä. Mauno on kokenut varmasti paljon pahaa elämänsä aikana, siitä kertoo mm. kymmenet arvet iholla, korvan lehteen jäänyt iso reikä ja puuttuvat ylähampaat. Meille tultuaankin Mauno on jouduttu leikkaamaan jo kaksi kertaa puolen vuoden sisällä. Kaikesta huolimatta Maukusteri on rohkaistunut huomattavasti viimeisen vuoden aikana ja siitä on kuoriutunut mitä hurmaavin pikkuherra. Kun Maisa siirtyi sateenkaarisillalle, Mauno oli muutamat ekat kuukaudet selkeästi ihmeissään ja hämillään tilanteesta. Mutta nyt pikkarainen on ottanut oman paikkansa perheessämme, on tuonut ajan kuluessa oman hassun persoonansa paremmin esille ja saa mut aina paremmalle tuulelle kun ikävöin rakasta Maisaamme.

Porukoille on aina yhtä kivaa mennä kun on iloinen vastaanotto ja pääsee viettämään aikaa myös neitokaisten kanssa. Ja nyt kun yksi jengistämme on muuttunut koiraenkeliksi, nämä kolme ovat mulle entistäkin tärkeämpiä ja ilahduttavat aina olemassaolollaan.

Ihanat ♥

Millaisia eläimiä teillä siellä ruudun toisella puolella on? Laittakaa linkkejä tai kertokaa kommenttiboksin puolella, lukisin mielelläni teidän rakkaista lemmikeistänne! :-)