Aikamoista tunnemyllerrystä olen käynyt läpi viimeisen muutaman viikon aikana. Ja pientä jännitystä lisää se, että aloitan huomenna uudessa työpaikassa. Työpaikassa, joka näkyisi keittiön ikkunastamme mikäli pystyisi katsomaan tuon yhden talon läpi. Pitkiin koulu- ja työmatkoihin tottuneena samalla kadulla sijaitseva työpaikka tuntuu aika kivalta lyhyine työmatkoineen.
Pieniä hyviä hetkiä olen koittanut tallentaa sekä omaan muistiini, että kameran muistikortille.
Olen kuluttanut paljon aikaa sisustusjuttuihin. Kaunis kultareunuksinen peili on kirpputorilöytö. Haimme muuten roskalavalta neljä hyvässä kunnossa olevaa hyllylevyä, joista muodostui uusi tv-taso :-)
Tätä maisemaa en unohda koskaan. Makoilimme Maisan kanssa vierekkäin pihalla ja katselin taivasta kyyneleet poskillani. Tämä oli viimeisenä yhteisenä päivänämme. Aurinko paistoi ja vietimmekin lähes kokonaan viimeisen viikkomme vanhempieni takapihalla.
Viimeisiä päiviä kun koko koirajengi oli koolla. Ja kaikki saivat paljon herkkuja!
Pihagrillin hamppareita. Myös Maisalle tehtiin oma pihvi, tietenkin!
Koko viimeisen viikkomme ajan oli aivan ihanat ilmat ja söimmekin varmaan joka päivä takapihalla. Ainoastaan sinä päivänä satoi vettä, kun varasimme Maisan viimeisen lääkäriajan. Sen jälkeen paistoi taas aurinko :-)
Kokki-veljeni tekemää herkullista kasvis-perunapastaa. Superhyvää!
Myös Avonin paketti ilahdutti kovasti! Tuo mango-granaattiomena on ihan lemppariani ja sitä mulla onkin suihkugeelinä, vartalovoiteena ja suihkeena :-)
En olekaan hetkeen leiponut oikein mitään, (paitsi yhden raparperi-mansikkapiiraan ja mustikka-valkosuklaamuffineja) joten halusin kutsua meille kahvittelijoita täksi päiväksi. Päätin tehdä jotakin kaapista löytyvistä aineksista ja nyt mun pitäisikin mennä tästä vähän suunnittelemaan mitä oikein leipoisin. Ajattelin jonkinlaista vuohenjuustopiirakkaa ja makean herkun voisin tehdä raparpereista ja vadelmista. Katsotaan mitä niistä saa aikaiseksi. Mukavaa sunnuntaipäivää ja kiitos ihanista kommenteistanne muutamaan aiempaan kirjoitukseeni! ♥
Jään kaipaamaan myös suunnattomasti Maisaa. Itku on tullut monta kertaa lukiessa Maisan juttuja.
VastaaPoistaVoimia ja pieniä ilonhetkiä elämäänne!
Tsemppiä sinne, varmaan o kyynel herkäsä ja pitkään, mullaki vieläkin teijän puolesta, vaikka mulla ei ollu ees kunnia Maisaa tuntia... ehkä se o vähä sitäki, että meillä Vanaha Rouva täyttää syksyllä 10 ja pelekään jo etukätteen tulevaa, se on mun ensimmäine koira ja auttanu yli vaikeijen aikojen, luopumine tullee olemaan musertavvaa. Pitäs vaa osata nauttia nyt, ku kaikki o hyvin!!
VastaaPoistaIhanaa kessää teijän koko poppoolle!!