Plim plom! Miten se onkin niin, että usein juuri päikkäriaikaan ovikello soi, koira haukkuu ja lapsi herää? Postinkantaja toi tilaamani kirjan: Ilana Aalto - Paikka kaikelle. Olen seuraillut Ilanan facebook-sivuilla tavaratulvan karkottamiseen liittyviä juttuja jo pitkään ja kun kirjan sai 22 eurolla kotiin kuljetettuna, niin olihan se pakko tilata.
Mä oon aina ollut kunnon tilpehööri-hamstraaja. Kiertelin paljon kirppareita ja ostin kaikkea mikä vaan näytti mielestäni kivalta. Ripottelin sisustusesineitä pitkin lipaston tasoja, kirjahylly täyttyi kirjoista ja astiakaapit söpöistä kipoista ja kupoista. Kaapit oli täynnä kuvausrekvisiittaa ja vaatteita, eikä koskaan kuitenkaan löytynyt mitään kivaa päälle.
Jossain vaiheessa kaikki esineet ja asetelmat tasojen päällä alkoi kyllästyttää ihan toden teolla. Se taisi olla silloin, kun jalkani murtui ja istuin usein kotona katsellen ympärilleni ja mietin miten hitossa toikin maljakko on tossa ja mitä toi kirjapino tossa tekee. Siitä tulee nyt kesällä kaksi vuotta ja vähitellen oon päässyt siihen pisteeseen, että on oikeastaan helppo luopua tavaroista ja esineistä joista tavallaan kuitenkin pidän tosi paljon. Aluksi heitin roskikseen ja lahjoitin pois kaikkea itselleni täysin turhaa ja vähitellen siirryin lajittelemaan myös niitä kivoja astioita, vaatteita ja sisustusesineitä.
Nyt oon käynyt kaappeja yksitellen läpi, lajitellut, lajitellut ja lajitellut. Tällä hetkellä eteisessä odottaa kolme kassia vaatteita ja kaksi laatikollista juomalaseja. Kaksi kassillista vauvan vaatteita vien keräykseen, josta vaatteet toimitetaan vähävaraisille lapsiperheille.
Mulla on nyt ollut myös kirppispöytä, jonne kannoin ihan surutta paljon ihania sisustusesineitä, tauluja, astioita, tekstiilejä, kirjoja ja vaatteita. On hauska seurata sovelluksen kautta, kuinka tavara menee kaupaksi ja kuinka paljon myyntiä tulee päivän aikana.
Sitten oon lajitellut vielä erikseen vauvan vaatteet ja tavarat, joita meinaan myydä facebookin kirppis-sivustoilla. Pitäisi samalla kuvata myyntin myös tv-taso sekä vauvan leikkimatto ja lähes kokonaan käyttämättä jäänyt sitteri. Sitten kun saan nämäkin myytyä niin tv-taso ja sohva lähtee vaihtoon. Kirppistuotoilla on saanut jo ihan kivasti säästettyä rahaa niihin.
Ennen en varmaan koskaan lähtenyt kirpputorilta niin, että en olisi löytänyt jotain ostettavaa. Nykyään saatan kiertää hetken, mutta kun en oikein tarvitse mitään niin ei niitä pöytiä jaksa edes samalla tavalla enää koluta läpi. Jotain kivoja juttuja ostan edelleen, mutta paljon harkitummin kuin ennen. Löysin esimerkiksi jäppiselle muutaman kirjan sekä vaatteita ja pirteät keltaiset pöytätabletit ruokapöydölle.
On niin helpottava tunne päästä tavarasta eroon, saada tilaa kaappeihin ja ympärilleen. Vielä on kyllä hommaa tässä raivaamisessa, mutta nyt kun luopuminen on paljon helpompaa niin tää homma on oikeasti super kivaa!
Kodin raivaaminen jatkuu siis edelleen ja toivottavasti vähitellen kaikki tavarat löytävät paikkansa. Etenkin nyt kun poika nousee kaikkia tasoja vasten ja availee kaappeja ja laatikoita, niin saa olla tarkkana ettei tasoilta löydy mitään mikä menisi helposti rikki tai lähtisi pikkumiehen matkaan. Ilanan kirjoittama kirja vaikuttaa kivan inspiroivalta ja helppolukuiselta, mitä nyt ehdin vähän jo lukemaan ja selailemaan sivuja. Kyllä tää tästä vähitellen!
Löytyykö sieltä muita tavaratulvaan kyllästyneitä?
Mä oon aina ollut kunnon tilpehööri-hamstraaja. Kiertelin paljon kirppareita ja ostin kaikkea mikä vaan näytti mielestäni kivalta. Ripottelin sisustusesineitä pitkin lipaston tasoja, kirjahylly täyttyi kirjoista ja astiakaapit söpöistä kipoista ja kupoista. Kaapit oli täynnä kuvausrekvisiittaa ja vaatteita, eikä koskaan kuitenkaan löytynyt mitään kivaa päälle.
Jossain vaiheessa kaikki esineet ja asetelmat tasojen päällä alkoi kyllästyttää ihan toden teolla. Se taisi olla silloin, kun jalkani murtui ja istuin usein kotona katsellen ympärilleni ja mietin miten hitossa toikin maljakko on tossa ja mitä toi kirjapino tossa tekee. Siitä tulee nyt kesällä kaksi vuotta ja vähitellen oon päässyt siihen pisteeseen, että on oikeastaan helppo luopua tavaroista ja esineistä joista tavallaan kuitenkin pidän tosi paljon. Aluksi heitin roskikseen ja lahjoitin pois kaikkea itselleni täysin turhaa ja vähitellen siirryin lajittelemaan myös niitä kivoja astioita, vaatteita ja sisustusesineitä.
Nyt oon käynyt kaappeja yksitellen läpi, lajitellut, lajitellut ja lajitellut. Tällä hetkellä eteisessä odottaa kolme kassia vaatteita ja kaksi laatikollista juomalaseja. Kaksi kassillista vauvan vaatteita vien keräykseen, josta vaatteet toimitetaan vähävaraisille lapsiperheille.
Mulla on nyt ollut myös kirppispöytä, jonne kannoin ihan surutta paljon ihania sisustusesineitä, tauluja, astioita, tekstiilejä, kirjoja ja vaatteita. On hauska seurata sovelluksen kautta, kuinka tavara menee kaupaksi ja kuinka paljon myyntiä tulee päivän aikana.
Sitten oon lajitellut vielä erikseen vauvan vaatteet ja tavarat, joita meinaan myydä facebookin kirppis-sivustoilla. Pitäisi samalla kuvata myyntin myös tv-taso sekä vauvan leikkimatto ja lähes kokonaan käyttämättä jäänyt sitteri. Sitten kun saan nämäkin myytyä niin tv-taso ja sohva lähtee vaihtoon. Kirppistuotoilla on saanut jo ihan kivasti säästettyä rahaa niihin.
Ennen en varmaan koskaan lähtenyt kirpputorilta niin, että en olisi löytänyt jotain ostettavaa. Nykyään saatan kiertää hetken, mutta kun en oikein tarvitse mitään niin ei niitä pöytiä jaksa edes samalla tavalla enää koluta läpi. Jotain kivoja juttuja ostan edelleen, mutta paljon harkitummin kuin ennen. Löysin esimerkiksi jäppiselle muutaman kirjan sekä vaatteita ja pirteät keltaiset pöytätabletit ruokapöydölle.
On niin helpottava tunne päästä tavarasta eroon, saada tilaa kaappeihin ja ympärilleen. Vielä on kyllä hommaa tässä raivaamisessa, mutta nyt kun luopuminen on paljon helpompaa niin tää homma on oikeasti super kivaa!
Kodin raivaaminen jatkuu siis edelleen ja toivottavasti vähitellen kaikki tavarat löytävät paikkansa. Etenkin nyt kun poika nousee kaikkia tasoja vasten ja availee kaappeja ja laatikoita, niin saa olla tarkkana ettei tasoilta löydy mitään mikä menisi helposti rikki tai lähtisi pikkumiehen matkaan. Ilanan kirjoittama kirja vaikuttaa kivan inspiroivalta ja helppolukuiselta, mitä nyt ehdin vähän jo lukemaan ja selailemaan sivuja. Kyllä tää tästä vähitellen!
Löytyykö sieltä muita tavaratulvaan kyllästyneitä?
