Ulkona oli muutaman päivän ajan niin kovat pakkaset, että me pysyteltiin ihan suosiolla kotona. Sainpahan siivottua ja karsittua viimeiset joulukoristeetkin pois. Hyasinttien tilalle keltaisia neilikoita ja punaisten sohvatyynyjen tilalle vähän raikkaampia väreä.
Joululahjaksi saatu uusi viltti odottaa houkuttelevasti sohvan nojalla, mutta nyt kun vauva nukkuu ja talossa on hiljaista - ajattelin kirjoitella vähän meidän kuulumisia viime ajoilta.
Joulu meni mukavasti mun vanhempien luona lapsuudenkodissani. Myös Prahassa asuva veljeni perheineen pääsi viettämään joulua suomeen. Meitä oli kahdeksan aikuista, meidän vauva ja veljen 3,5 vuotias tyttö sekä kaksi koiraa, joten vilinää ja vilskettä riitti. Vauvan ensimmäinen joulu, monta mukillista glögiä ja pienen tytön riemu kun järjestin hänelle tonttuyllätyksen. Joulusauna, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Joulupukkikin kävi ja toi aivan ihania lahjoja. Tämä oli paras mahdollinen lopetus tälle vuodelle. Rakkaimmat ihmiset ympärillä.
Tänä vuonna olin varma, että en ehdi saada mitään aikaiseksi joulun suhteen. Vaan toisin kävi ja oikeastaan olin joissakin asioissa jopa ahkerampi kuin aiempina vuosina. Hankin kaikki lahjat hyvissä ajoin, enkä jättänyt paketoimistakaan edelliseen iltaan vaan käärin lahjoja paketteihin ja koristelin niitä aina iltaisin kun olin saanut pojan nukkumaan. Keittiössä valmistui jouluista rocky roadia, suklaafudgea, piparkakku-brownieita, riisisuklaata, marinoitua juustoa ja oliiveja.
Sain kirjoitettua kaikki joulukortit ja postitettua ne ajoissa. Käytiin joulumarkkinoilla ja tehtiin siskon kanssa joulusiivous. Jotenkin sitä vain sai aikaiseksi, vaikka päässä jyskytti kokoajan ajatus että en ehdi taaskaan tehdä mitään. Nautin niin paljon joulusta ja siitä ajasta ennen sitä, kun voi häärätä ja suunnitella ja leipoa.
Tällä viikolla vietettiin myös miehen kolmekymppisiä, joten nipistin vähän lisää aikaa jostain
(en suinkaan omista yöunistani...) ja kutsuin meille porukkaa synttärikahveille. Tajusin taas kuinka paljon pidän juhlien järjestämisestä! Tässähän voi jo pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan pojan 1-vuotissynttäreitä, joita vietetään heinäkuussa.. :)
Palatakseni vielä tuohon edelliseen postaukseen, jossa mietin blogin kohtaloa. Teidän mielestä oli hyvä idea yhdistää samaan blogiin kaikki vauvanvaatteista resepteihin ja sain muutenkin aivan ihania ja piristäviä kommentteja. Kiitos niistä kaikista! Tästä blogista löytyy siis jatkossa paljon muutakin kuin ruokaohjeita. Helpotti tosi paljon kun sain asian päätettyä. Kirjoittelen tänne kun siltä tuntuu, toivotaan että jatkossa aikaa kuitenkin riittäisi enemmän blogille kun kuitenkin niin kovasti pidän tänne kirjoittamisesta. Nyt on ainakin yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvitse enää miettiä mitä tekisin asian suhteen.
Ja nyt päästäänkin sitten tuohon otsikkoon, eli uuden vuoden lupaukseen. Mulla ei ole tapana tehdä sellaisia, mutta ihan omaa hyvinvointiani ajatellen pyrin nyt pitämään tämän yhden lupauksen. Oon sellainen, että stressaan aina vähän kaikesta ja kuvittelen, että en saa mitään tehtyä. Näitä juttuja kirjoittaessa sitä kuitenkin huomaa, että oonhan mä jotain kuitenkin tehnyt vaikka tuntuu että kaikki aika menee vauvan kanssa. Myönnän tosin, että päiväunia olisi pitänyt ottaa enemmän mutta kun ei sitä aina malta..
Yksi parhaista vinkeistä mitä sain ennen vauvan syntymää oli
olla armollinen itselleen. Olen vasta lähiaikoina oikeasti tajunnut mitä se tarkoittaa käytännössä. Mua saattaa häiritä ihan hirveästi, jos tiskikone on tyhjentämättä tai sänky petaamatta. Mutta eihän sen pitäis häiritä? Ei kai se haittaa jos pyykkivuori vähän kasvaa tai vieraille tarjotaan pakastealtaan korvapuusteja itse leivottujen sijaan.
Eikä sekään haittaa, että vauvan kanssa lattialla makoillessa huomaan ettei sohvan alta ole imuroitu kunnolla. Siinä me makoillaan tyytyväisinä uutta rapisevaa kirjaa ihmetellen ja mulle tulee kiukku jostain pölypalleroista sohvan alla. Eihän siinä vaan ole mitään järkeä. Sitäpaitsi joskus jopa viesteihin vastaaminen saattaa kestää pari päivää, mutta ihan turha siitäkään on ottaa mitään paineita. Tärkeintä on kuitenkin, että meidän perhe voi hyvin. Ja jos voin vaikuttaa asiaan olemalla kiukuttelematta noin pienistä asioista, niin lupaan tehdä parhaani.
Vauva kasvaa hurjaa vauhtia, haluan ola läsnä ja paras mahdollinen äiti hänelle. En halua kokoajan miettiä tekemättömiä asioita tai sitä, että en ole päivittänyt blogia tai vastannut sähköposteihin.
Joten. Koitan olla stressaamatta turhista asioista ja olla armollinen itselleni.
Hyvää uutta vuotta!
Hän nukkuu edelleen melko katkonaisia öitä, mutta huomattavasti parempia kuitenkin kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Hänen lempipehmonsa on pieni Pentikin pupu. Pupun kanssa mennään
nukkumaan ja pupu tuo turvaa, kun sen rutistaa tiukasti kainaloon. 
