MUUTTOA JA POTILAAN HOITOA

Ajattelin kirjoitella hieman meidän kuulumisia täältä kaaoksen keskeltä. Istun tyhjän olohuoneen lattialla patjan päällä, läppäri puoliksi sylissä ja kahvikuppi toisessa kädessä. Mauno-potilas makoilee tyytyväisen oloisena pehmoisen peiton päällä vieressäni :-)

Maunon selkä siis leikattiin lauantaina Eläinsairaala Aistissa, välilevytyrä oli eri nikamavälissä kuin viimeksi ja tällä kertaa kirurgina toimi Mindaugas Rakauskas. Leikkaus onnistui hyvin ja saimmekin hakea potilaan kotiin jo saman iltapäivän aikana.

Pikkuherra todisti jälleen kerran sisukkuutensa ja käveli itse ulos sairaalasta! Se on jotenkin niin uskomatonta, kantaa takapäästä halvaantunut koira sairaalaan ja leikkauksen jälkeen toinen kävelee sieltä itse ulos. Tapasimme Aistin vastaanotolla huolestuneen pariskunnan, heidän Oiva mäyräkoiransa oli juuri magneettikuvattavana ja juttelimme hetken Maunon leikkauksesta ja aiemmasta toipumisesta. Toivottavasti Oivan leikkaus onnistui hyvin, toivon tosi paljon tsemppiä heille :-)

Nyt olemme tehneet ihan pieniä kävelyretkiä pihallamme ja fysioterapiaharjoituksia tehdään päivittäin olohuoneen matolla. Muuten Maunon täytyy lähinnä lepäillä seuraavat 4-6viikkoa ja olenkin koittanut keksiä kaikenlaista aivojumppaa potilaalle, ettei aika kävisi niin kamalan pitkäksi. Me ehdittiin jo vähän vitsailemaankin, että ens keväänä Maukusterin ei tarttis hankkia ihan näin kallista kesäkampausta ;-)

Kaikenkaikkiaan olo on tällä hetkellä tosi huojentunut. Oon meinannut menettää kuukauden sisällä oman isäni sekä rakkaan koirani. Kunhan saadaan tää muutto hoidettua loppuun, niin taidan hetkeksi istahtaa sohvalle ja huokaista helpotuksesta. Muutamia leivontajuttujakin olisi tiedossa, leivoin isoveljen synttäreiden kunniaksi herkullista mutakakkua ja pikkuruiset kanelisokeri-sydämet ovat vieläkin julkaisematta. Sitä ennen olisi tehtävä loppusiivous, tyhjennettävä verkkokellari ja siirrettävä loput tavarat uuteen kotiin. Onneksi serkkuni on tulossa auttamaan, eli nyt hommiin!

MUUTTOA JA POTILAAN HOITOA

Ajattelin kirjoitella hieman meidän kuulumisia täältä kaaoksen keskeltä. Istun tyhjän olohuoneen lattialla patjan päällä, läppäri puoliksi sylissä ja kahvikuppi toisessa kädessä. Mauno-potilas makoilee tyytyväisen oloisena pehmoisen peiton päällä vieressäni :-)

Maunon selkä siis leikattiin lauantaina Eläinsairaala Aistissa, välilevytyrä oli eri nikamavälissä kuin viimeksi ja tällä kertaa kirurgina toimi Mindaugas Rakauskas. Leikkaus onnistui hyvin ja saimmekin hakea potilaan kotiin jo saman iltapäivän aikana.

Pikkuherra todisti jälleen kerran sisukkuutensa ja käveli itse ulos sairaalasta! Se on jotenkin niin uskomatonta, kantaa takapäästä halvaantunut koira sairaalaan ja leikkauksen jälkeen toinen kävelee sieltä itse ulos. Tapasimme Aistin vastaanotolla huolestuneen pariskunnan, heidän Oiva mäyräkoiransa oli juuri magneettikuvattavana ja juttelimme hetken Maunon leikkauksesta ja aiemmasta toipumisesta. Toivottavasti Oivan leikkaus onnistui hyvin, toivon tosi paljon tsemppiä heille :-)

Nyt olemme tehneet ihan pieniä kävelyretkiä pihallamme ja fysioterapiaharjoituksia tehdään päivittäin olohuoneen matolla. Muuten Maunon täytyy lähinnä lepäillä seuraavat 4-6viikkoa ja olenkin koittanut keksiä kaikenlaista aivojumppaa potilaalle, ettei aika kävisi niin kamalan pitkäksi. Me ehdittiin jo vähän vitsailemaankin, että ens keväänä Maukusterin ei tarttis hankkia ihan näin kallista kesäkampausta ;-)

Kaikenkaikkiaan olo on tällä hetkellä tosi huojentunut. Oon meinannut menettää kuukauden sisällä oman isäni sekä rakkaan koirani. Kunhan saadaan tää muutto hoidettua loppuun, niin taidan hetkeksi istahtaa sohvalle ja huokaista helpotuksesta. Muutamia leivontajuttujakin olisi tiedossa, leivoin isoveljen synttäreiden kunniaksi herkullista mutakakkua ja pikkuruiset kanelisokeri-sydämet ovat vieläkin julkaisematta. Sitä ennen olisi tehtävä loppusiivous, tyhjennettävä verkkokellari ja siirrettävä loput tavarat uuteen kotiin. Onneksi serkkuni on tulossa auttamaan, eli nyt hommiin!

PIKKUHERRA

Tällä hetkellä mun pitäisi iloita siitä, että Iskä pääsee vihdoin kotiin kaikkien näiden sairaalassa vietettyjen viikkojen jälkeen. Mun pitäisi iloita ensi viikolla tapahtuvasta muutosta ja tulevan kodin kylpyhuoneessa olevasta lattialämmityksestä. Kevät tekee tuloaan ja tän piti olla uusi alku kaikelle ihanalle.

Nyt oon kuitenkin niin peloissani, niin huolissani ja niin surullinen. Maunon selkävaivat ovat palanneet - kaikki tapahtui niin yhtäkkiä. Eilen aamulla vain huomasin Maunon kävelevän rappusia ylös normaalia hitaammin, selkä hieman kyyryssä. Seurailin päivän aikana tilannetta ja kävely näytti sen verran epänormaalilta, että lääkäriaika oli varattava. Eläinlääkärissä otettiin röntgenkuvat selästä ja virtsarakosta (lähinnä haluttiin sulkea pois virtsakivien mahdollinen uusiutuminen) otettiin myös liuta verikokeita ja tehtiin kaikenmaailman neurologisia testejä. Mauno aristaa selkeästi tiettyä kohtaa selässä ja takajalkojen liikkuvuus ei ole normaalia. Ruokahalu on kuitenkin pysynyt ennallaan, samoin se on hyvä merkki että herra kävelee, takapää nousee helposti ylös, Mauno on rauhallinen, ystävällinen ja heiluttaa häntää.

Maunollahan todettiin viime keväänä välilevytyrä ja silloin oireet alkoivat samalla tavalla, tosin takapään halvaantuminen tapahtui tosi nopeasti. Selkäleikkauksesta on siis alle vuosi aikaa ja silloinhan parantuminen oli odotettua nopeampaa. Mua pelottaa ihan hirveästi mitä tässä tulee tapahtumaan. Meillä on tänään iltapäivällä varattuna aika Maunolle akupunktioon, mistä on kuulemma tällaisissakin tilanteissa todettu selkeästi olevan hyötyä. Lisäksi kipulääkkeet ovat auttaneet, kun viimeksi niistä ei tuntunut olevan apua ollenkaan.

Halvaantumisoireet voivat lähteä oikealla lääkityksellä, akupunktion avulla sekä levolla. Mutta silti. Mitä jos joudumme siihen tilanteeseen, että ainut vaihtoehto on todella kallis magneettikuvaus ja siinä todetaan, että pullistuma on samassa nikamassa kuin viimeksi. Lääkäreiden mukaan selkää ei kannata silloin lähteä edes leikkaamaan. Jos pullistuma on jossain muussa paikassa, niin meidän täytyy silti miettiä asiaa Maunon kannalta. Kannattaako selkä leikata uudestaan ja mitä jos tilanne uusiutuu taas vuoden sisällä? En haluaisi enää yhtään lisää kärsimystä rakkaalle koirallemme. Kyyneleet valuu poskilla kun kirjoitan tätä. Tuntuu niin hirveän pahalta pienen Maunon puolesta, joutunut kokemaan niin paljon elämänsä aikana ja mä vaan niin kovasti toivoisin, että selvittäisiin ilman magneettikuvaa ja leikkausta. Lääkärit olivat kuitenkin toiveikkaita, vaikka tietenkin kun selkä on jo kerran leikattu ja oireet ovat aika samanlaisia kuin viimeksi.. niin eivät hekään voi muuta kuin toivoa että akupunktiosta ja lääkkeistä olisi nyt apua tähän.

Itkin koko yön ja näin hirveitä painajaisia aina kun nukahdin hetkeksi. Oon niin väsynyt, en ole saanut tänään tehtyä mitään tulevan muuton eteen ja oon jotenkin vaan ihan lamaantunut ja peloissani. Maisan kuolemasta on alle vuosi, me ei voida menettää meidän toista rakasta perheenjäsentä. Ollaan kovasti odotettu muuttoa uuteen asuntoon, uuteen ympäristöön ja pääsyä uusille lenkkipoluille Maunon kanssa. Mä en oikeasti tiedä mitä teen, jos tilanne tästä huononee. Tuntuu niin lohduttomalta ja käyn vähän väliä silittelemässä rakasta pikkuherraa ja toivon sydämeni pohjasta, että kaikki päättyy vielä  hyvin.♥

PIKKUHERRA

Tällä hetkellä mun pitäisi iloita siitä, että Iskä pääsee vihdoin kotiin kaikkien näiden sairaalassa vietettyjen viikkojen jälkeen. Mun pitäisi iloita ensi viikolla tapahtuvasta muutosta ja tulevan kodin kylpyhuoneessa olevasta lattialämmityksestä. Kevät tekee tuloaan ja tän piti olla uusi alku kaikelle ihanalle.

Nyt oon kuitenkin niin peloissani, niin huolissani ja niin surullinen. Maunon selkävaivat ovat palanneet - kaikki tapahtui niin yhtäkkiä. Eilen aamulla vain huomasin Maunon kävelevän rappusia ylös normaalia hitaammin, selkä hieman kyyryssä. Seurailin päivän aikana tilannetta ja kävely näytti sen verran epänormaalilta, että lääkäriaika oli varattava. Eläinlääkärissä otettiin röntgenkuvat selästä ja virtsarakosta (lähinnä haluttiin sulkea pois virtsakivien mahdollinen uusiutuminen) otettiin myös liuta verikokeita ja tehtiin kaikenmaailman neurologisia testejä. Mauno aristaa selkeästi tiettyä kohtaa selässä ja takajalkojen liikkuvuus ei ole normaalia. Ruokahalu on kuitenkin pysynyt ennallaan, samoin se on hyvä merkki että herra kävelee, takapää nousee helposti ylös, Mauno on rauhallinen, ystävällinen ja heiluttaa häntää.

Maunollahan todettiin viime keväänä välilevytyrä ja silloin oireet alkoivat samalla tavalla, tosin takapään halvaantuminen tapahtui tosi nopeasti. Selkäleikkauksesta on siis alle vuosi aikaa ja silloinhan parantuminen oli odotettua nopeampaa. Mua pelottaa ihan hirveästi mitä tässä tulee tapahtumaan. Meillä on tänään iltapäivällä varattuna aika Maunolle akupunktioon, mistä on kuulemma tällaisissakin tilanteissa todettu selkeästi olevan hyötyä. Lisäksi kipulääkkeet ovat auttaneet, kun viimeksi niistä ei tuntunut olevan apua ollenkaan.

Halvaantumisoireet voivat lähteä oikealla lääkityksellä, akupunktion avulla sekä levolla. Mutta silti. Mitä jos joudumme siihen tilanteeseen, että ainut vaihtoehto on todella kallis magneettikuvaus ja siinä todetaan, että pullistuma on samassa nikamassa kuin viimeksi. Lääkäreiden mukaan selkää ei kannata silloin lähteä edes leikkaamaan. Jos pullistuma on jossain muussa paikassa, niin meidän täytyy silti miettiä asiaa Maunon kannalta. Kannattaako selkä leikata uudestaan ja mitä jos tilanne uusiutuu taas vuoden sisällä? En haluaisi enää yhtään lisää kärsimystä rakkaalle koirallemme. Kyyneleet valuu poskilla kun kirjoitan tätä. Tuntuu niin hirveän pahalta pienen Maunon puolesta, joutunut kokemaan niin paljon elämänsä aikana ja mä vaan niin kovasti toivoisin, että selvittäisiin ilman magneettikuvaa ja leikkausta. Lääkärit olivat kuitenkin toiveikkaita, vaikka tietenkin kun selkä on jo kerran leikattu ja oireet ovat aika samanlaisia kuin viimeksi.. niin eivät hekään voi muuta kuin toivoa että akupunktiosta ja lääkkeistä olisi nyt apua tähän.

Itkin koko yön ja näin hirveitä painajaisia aina kun nukahdin hetkeksi. Oon niin väsynyt, en ole saanut tänään tehtyä mitään tulevan muuton eteen ja oon jotenkin vaan ihan lamaantunut ja peloissani. Maisan kuolemasta on alle vuosi, me ei voida menettää meidän toista rakasta perheenjäsentä. Ollaan kovasti odotettu muuttoa uuteen asuntoon, uuteen ympäristöön ja pääsyä uusille lenkkipoluille Maunon kanssa. Mä en oikeasti tiedä mitä teen, jos tilanne tästä huononee. Tuntuu niin lohduttomalta ja käyn vähän väliä silittelemässä rakasta pikkuherraa ja toivon sydämeni pohjasta, että kaikki päättyy vielä  hyvin.♥

YSTÄVÄNPÄIVÄN KAAKAO

Kuumaa kaakaota, tuttu minttutryffelin tuoksu ja pehmeä mariannerouheella koristeltu vaahto. Tässä mukillisessa yhdistyy yhen mun lempparisuklaan maku sekä hauskasti kaakaon seassa sulavat ja sitkostuvat vaahtokarkit!

Kaakao ystävälle kaksi mukillista

5-6dl maitoa

5 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 pätkis-patukkaa

ripaus sokeria

vaahtokarkkeja

mariannecrushia

vaahdotettua kermaa

1. Kuumenna maito kattilassa, sulata pätkikset pieninä paloina maidon joukkoon.

2. Lisää kaakaojauhe sekä ripaus sokeria ja kaada kuuma kaakao mukeihin.

3. Lusikoi vaahdotettua kermaa kaakaon päälle, sekoita vaahto varovasti kaakaon sekaan.

4. Koristele pehmeillä vaahtokarkeilla ja mariannerouheella.

5. Nauti herkullinen kaakao hyvän ystävän seurassa.

Kaakao on helppo valmistaa ja makuja voi vaihdella mielensä mukaan käyttämällä vaikkapa tummaa suklaata, dumlekarkkeja, daimrakeita tai fazerinaa. 

Mut kyllä tää pätkis-kaakao taitaa silti olla parhaimman
makuinen.. ;-)

Tänään ajattelin kokkailla töistä saapuvalle miehelleni lasagnea, illalla tehdään Maunon kanssa pitkä lenkki ja lämmitetään sauna. Jos mies pääsee töistä ajoissa, ehditään käydä myös iskän luona.

Oikein vaaleanpunaista ja herkullista Ystävänpäivää teille ihanat! :-) ♥

YSTÄVÄNPÄIVÄN KAAKAO

Kuumaa kaakaota, tuttu minttutryffelin tuoksu ja pehmeä mariannerouheella koristeltu vaahto. Tässä mukillisessa yhdistyy yhen mun lempparisuklaan maku sekä hauskasti kaakaon seassa sulavat ja sitkostuvat vaahtokarkit!

Kaakao ystävälle kaksi mukillista

5-6dl maitoa

5 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 pätkis-patukkaa

ripaus sokeria

vaahtokarkkeja

mariannecrushia

vaahdotettua kermaa

1. Kuumenna maito kattilassa, sulata pätkikset pieninä paloina maidon joukkoon.

2. Lisää kaakaojauhe sekä ripaus sokeria ja kaada kuuma kaakao mukeihin.

3. Lusikoi vaahdotettua kermaa kaakaon päälle, sekoita vaahto varovasti kaakaon sekaan.

4. Koristele pehmeillä vaahtokarkeilla ja mariannerouheella.

5. Nauti herkullinen kaakao hyvän ystävän seurassa.

Kaakao on helppo valmistaa ja makuja voi vaihdella mielensä mukaan käyttämällä vaikkapa tummaa suklaata, dumlekarkkeja, daimrakeita tai fazerinaa. 

Mut kyllä tää pätkis-kaakao taitaa silti olla parhaimman makuinen.. ;-)

Tänään ajattelin kokkailla töistä saapuvalle miehelleni lasagnea, illalla tehdään Maunon kanssa pitkä lenkki ja lämmitetään sauna. Jos mies pääsee töistä ajoissa, ehditään käydä myös iskän luona.

Oikein vaaleanpunaista ja herkullista Ystävänpäivää teille ihanat! :-) ♥

♥ Kiitos

Kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon ihmeitä. Sairaalassa on tullut vietettyä aikaa enemmän kuin kotona. Tulipa koettua myös yö teho-osaston levitettävällä sohvalla ja seurattua silmä tarkkana erilaisia monitoreja, happisaturaatiota ja sydämen sykettä. Lääkäreiden sanat olivat välillä niin toivottomia ja lohduttomia.

Kaiken surun ja pelon keskellä meillä kaikilla oli kuitenkin sellainen ihmeellinen tunne, et tää päättyisi vielä hyvin. Tämän kirjoittaminen tuntuu niin uskomattomalta, mutta tuskin koskaan unohdan sitä perjantai-aamua, jolloin Isäni heräsi koomasta.♥

Nyt eletään hetki kerrallaan ja näyttää siltä, että kokoajan ollaan menossa parempaan suuntaan. Enää ei ole kaukana se päivä, jolloin Isäni pääsee taas kotiin. Kuinka ihanaa!

Kiitos ihan mielettömästi teidän tsemppaavista kommenteistanne ja ajatuksistanne. En ole oikein jaksanut päivittää blogia ja kamerakin on ollut kädessä vain muutamia kertoja. Oon keskittynyt viettämään aikaa perheeni kanssa, ollaan kokkailtu kaikkea hyvää ja terveellistä. Iskälle on tehty erilaisia smoothieita, suolatonta leipää, aamupuuroja ja sairaalaan on viety roppakaupalla hedelmiä, vihanneksia, vichya ja lukemista.

Kaiken tän hälinän keskellä me ollaan muuttamassa ja mun pitäisi olla kotona pakkaamassa. Ihan hyvin ollaan päästy alkuun ja on jotenkin tosi vapauttavaa päästä eroon turhasta tavarasta. Tuntuu että tää on jonkun uuden alku, haku uuteen kouluun ja uusi koti. Ja kaikki tää. Oon niin kiitollinen :-)