Pikkuherra Mauno on nyt asustellut meidän kanssa Suomessa noin kaksi ja puoli vuotta. Lueskelin eilen kyynelsilmin postauksia enkelikoirastamme Maisasta. Ajattelin samalla, että voisin tehdä myös Maunosta postauksen, jossa kerron mitä kaikkea tähän reiluun kahteen vuoteen on mahtunut.
Muistan jotenkin tosi hyvin sen hetken kun otin tän kuvan. Tää kuva on ihana muisto Maisasta ja Maunosta yhdessä. Tää on yksi niistä kuvista, joista halusin taulun olohuoneeseemme.
Mauno on kotoisin Romaniasta ja se on asunut lähes koko
elämänsä koiratarhalla. Ylhäällä olevat kuvat ovat tarhalta, jossa Mauno on elänyt ennen muuttoaan Suomeen. Tämä alla oleva kuvaus on tehty Maunosta tarha-ajoilta, jolloin kutsumanimi oli Tyson.
"Heinäkuu 2011
Tyson herraskoira asustaa Glinan tarhalla, missä se on pitänyt majaa neljän-viiden vuoden ajan. Sitä ennen Tyson asui kunnallisella tarhalla. Ikää Tysonilla on nyt noin yhdeksän vuotta, joten jokohan olisi aika Tysoninkin kokea mitä olisi olla ihan oikea kotikoira?
Tyson on rauhallinen ja lempeä herra, joka on tutuille ja turvallisille ihmisille oikea syliin kiipeävä pikkuinen nallekarhu. Vieraita ihmisiä Tyson alkuun ujostelee, mutta voittaa ujoutensa pian, kun saa tutustua rauhassa.
Muutos omaan kotiin lähes koko elämän kestäneen tarhaelämän jälkeen tulee olemaan iso ja se onkin tulevan kodin tärkein kriteeri, ymmärrys ja kärsivällisyys Tysonia kohtaan. Tyson saattaa hyvinkin yllättää ja vapautua turvallisessa ympäristössä hyvinkin nopeasti, kuten olemme usein saaneet näiden vanhempien koirien kohdalla todistaa, mutta silti on hyvä varautua antamaan aikaa ja tilaa kotiutumisprosessille.
Tyson tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, tarhalla se jakaa häkkinsä nuoren nartun ja toisen vanhemman uroksen kanssa. Tyson on myös tottunut narttujen alistamiseen tarhalla, joten Tyson on ehkä hippasen liiankin nöyrä, mutta ainakaan se ei haasta riitaa kenenkään kanssa. Tyson voisi asua myös kerrostalossa.
Tyson etsii kotia, jossa se saa seniorivuosinaan kaiken sen hellyyden, turvallisuuden, laadukkaan elämän ja rakkauden joita vaille se on aina jäänyt. Tyson on kastroitu ja se painaa noin 12 kg."
Maunon paksu ja likainen turkki ajettiin pois Suomessa. Mauno muutti meille siis elokuussa 2011, oltuaan ensin viikon kotihoidossa
Tampereella. Haimme Maunon Tampereelta yhtenä sunnuntaina. Maisa oli mukana hakureissulla ja muistan niin hyvin sen fiiliksen mikä mulla oli, kun olimme matkalla takaisin kotiin. Olin niin iloinen siitä, että pikkuherra Maukusteri muutti meille!
Alusta asti Maisa ja Mauno nukkuivat vierekkäin ja Maisa jakoi omat lelunsa pikkuherran kanssa. Maisa oli Maunon tuki ja turva uusien asioiden edessä. Näitä kahta oli ihanaa katsella yhdessä. Uskon, että Maisan rauhallisella olemuksella ja viisaudella on osuutensa siihen, kuinka nopeasti Mauno kotiutui meille ja sieltä hieman ujon kuoren alta paljastui ihana pikkuhömelö. Mauno oli ollut meillä noin kymmenen kuukautta kun Maisan luusyöpä
todettiin ja jouduimme hyvästelemään rakkaan koiraystävämme. Meni jonkin aikaa niin, että Mauno selkeästi etsi Maisaa joka paikasta ja Mauno kuljetti Maisan lempparilelut omaan petiinsä ja piti niistä hyvää huolta.
Me ei tiedetä oikeastaan mitään muuta Maunon taustoista kun tuo, että kahdella eri koiratarhalla on vietetty suurin osa elämästä. Mauno on rohkaistunut huomattavasti viimeisen kahden vuoden aikana, mutta selkeästi isommat koirat ja äkkinäiset liikkeet saattavat vähän jännittää. Ihossa olevat lukuisat arvet, repeytynyt korvanlehti ja puuttuvia hampaita - voimme vain kuvitella mitä kaikkea tämä pikkuherra on joutunut kokemaan.
Kaiken sen ilon keskellä mitä Mauno on meille tuonut - on ollut myös paljon surua ja huolta. Yhtenä aamuna huomasimme, että Mauno ei pysty pissaamaan vaikka kuinka yritti. Huolestuimme sen verran, että veimme herran samantien eläinlääkäriin. Virtsarakko tyhjennettiin ja ultraäänellä kuvatessa huomattiin, että rakko on täynnä virtsakiviä. Leikkausaika varattiin seuraavalle päivälle ja onneksi kaikki meni hyvin. Mauno syö yhä edelleen eläinlääkäristä ostettavia nappuloita, jotka on tarkoitettu koirille joilla on ollut struviittikiviä. Olemme varmuuden vuoksi antaneet lääkärin tutkittavaksi muutamia Maunon virtsanäytteitä tässä parin vuoden aikana. Näytteet ovat olleet täysin puhtaita ja edes kiteitä ei ole ilmestynyt rakkoon ollenkaan tänä aikana. Aiomme kuitenkin jatkaa samalla ruoalla ja sen lisäksi Mauno syö päivittäin myös kotiruokaa, laadukasta märkäruokaa, lihaa ja luita.
Virtsakivien jälkeen jatkoimme elämää normaalisti, kunnes oli aika varata jälleen lääkäriaika. Maunon takajalat ontuivat pahasti ja nopeasti mentiikin siihen pisteeseen, että takapää halvaantui ja Mauno magneettikuvattiin Eläinsairaala Aistissa. Diagnoosi oli välilevytyrä ja herra leikattiin samana päivänä. Toipuminen leikkauksesta alkoi ja se oli tosi rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin!
Mauno parantui hyvin ja olimme iloisia siitä, että päädyimme leikkaukseen. Samana keväänä Maisalla todettiin luusyöpä ja oli sydäntä raastavien hyvästien aika. Totuttelimme elämään ilman parasta koiraystäväämme ja olimme onnellisia Maukkulaisesta. Kunnes seuraavana keväänä Maunon takajalat alkoivat taas hoiperrella. Oli perjantai ja muistan kun itkin koko päivän. Tiesin jo siinä vaiheessa, että kyse on varmasti välilevytyrästä. Punnitsimme koko yön vaihtoehtoja leikkauksen ja ikiunen väliltä. Mietimme, olisiko järkevää leikata selkää uudestaan. Olisiko se Maunon kannalta hyvä ratkaisu, iso leikkaus ja uudelleen toipuminen.
Lauantai-aamuna kello 8 olimme Eläinsairaala Aistin vastaanotolla ja keskustelimme kirurgin kanssa tilanteesta. Kirurgin mielestä tilanne ei näyttänyt lainkaan niin huonolta, kuin olimme ajatelleet. Valitettavasti välilevytyrä saattaa uusiutua, mutta se ei tarkoita sitä että toivo olisi menetetty ja ennusteet olivat siitä huolimatta hyvät. Mauno magneettikuvattiin ja leikattiin jälleen samana päivänä.
Toipuminen alkoi. Me muutimme uuteen kotiin ja aloitimme uusien lenkkipolkujen tutkimisen rauhallisesti kävellen. Maunon toipumista ja elämäniloa oli ilo katsoa, vaikka omaa henkistä oloa varjosti edelleen Maisan kuolema ja isäni joutuminen teho-osastolle. Tästäkin kuitenkin selvittiin ja nyt kun kirjoitan tätä, viimeisimmästä selkäleikkauksesta on pian vuosi aikaa. Maunon magneettikuvaus ja leikkaus maksoivat yhteensä yli 2000€ / kerta. Vaikka maksamme edelleen leikkauksista koituneita kuluja takaisin
pankille, olemme tyytyväisiä että päätimme hoitaa Maunon kuntoon.
Maunon toipumisia leikkauksista ja aiempia kuulumisia voi lukea
täältä.
Mauno on saanut viettää eläkepäiviään rakastettuna perheenjäsenenä. Sairasteluista huolimatta suurin osa näistä reilusta kahdesta vuodesta on mennyt todella hyvin. Maunolla on koiraystäviä, joista parhaimmat taitavat olla vanhempieni koirat Pipsa ja Viivi. Ylhäällä olevat kuvat on otettu toissa kesänä mökkireissultamme kun innokkaat karvakuonot pitivät vahtia laiturilla.
Yhden raskaan päätöksen olemme kuitenkin tehneet. Mikäli meillä kävisi niin huono tuuri, että välilevytyrä uusiutuisi vielä kerran - olemme päättäneet että kolmatta leikkausta ei tule. Toivonkin koko sydämeni pohjasta, että Mauno saisi viettää kanssamme vielä monta onnellista vuotta ilman kipuja ja sairauksia. Yksi pahin pelkoni on se, että joutuisimme hyvästelemään halvaantuneen pikkuherran.
Onneksi kaikki on nyt kuitenkin hyvin ja saamme nauttia tämän höppänän toilailuista! Rescuekoiran kohdalla on erityisen ihanaa huomata se muutos, joka kotiutumisen myötä tapahtuu. Mua oikein ottaa sydämestä kun katselen Maunon leikkejä tai juoksemista ulkona, urhea Maukkulainen on kokenut niin kovia ja silti se vaan touhottaa häntä heiluen menemään ja on aina iloinen oma itsensä.
Muistona selkäleikkauksista Maunolla on selässä iso kohta, jossa turkki on vähän erilaista kuin muualla. Tätä ei kuitenkaan edes huomaa, jos ei tiedä leikkauksista mitään. Lisäksi takatassut arastelevat selvästi kovilla pakkasilla ja silloin ei voida kovin pitkiä kävelylenkkejä tehdä. Maunolle jäi myös pieni ns. askellusvika, eli takajalat ovat kävellessä normaalia lähempänä toisiaan. Tääkin on kuitenkin ihan normaalia välilevytyrän jälkeen, mutta arvatkaa vaan kuinka tarkasti aina yritän katsoa Maunon kävelyä koska mua pelottaa se tyrän uusiutuminen.
Maunon ikäarvio tarhalla ollessa oli yhdeksän vuotta, mutta mun on
vaikea kuvitella että tää taskuraketti täyttäisi kohta 12. Etenkin
pelastettujen koirien kohdalla ikäarviot saattavat usein olla
yläkanttiin, koska koirat ovat tarhalla niin apaattisia ja nukkuvat
paljon. Lääkärit ovat sanoneet, että Maunon hampaiden perusteella voisi
luulla kyseessä olevan vanha koira. Kun taas jekkuileva luonne ja muu
olemus antaa olettaa, että ikää voisi olla ehkä nyt jotain 6-8 vuotta.
Maunolla on hauskoja tapoja, kuten oman pedin petaaminen eteiseen kun olemme pois kotoa. Tosi usein kun tulen kotiin, Mauno on levittänyt viltin ja muutaman pienen eteisen maton pieneksi kasaksi jonka päällä on luultavasti nukkunut. Mauno myös tietää tasan tarkkaan, että aamulenkin ja iltalenkin jälkeen saa ruokaa. Pikku raketti sinkoaa hirveetä vauhtia eteisestä ruokakupille lenkin jälkeen. Mauno myös yleensä tekee kaikki mahdolliset temput jo valmiiksi, jos otan jonkun herkkupalan käteen. Hyvä kun kerkeen pyytää herraa istumaan kun yks on jo istunut, mennyt maahan, noussut ylös, kiertänyt ympyrän, antanut molemmat tassut ensin erikseen, sitten yhdessä. Lopuksi tulee pusu ja tähän kaikkeen menee aikaa varmaan 2 sekuntia :-D
Ja aina jos ukkostaa niin Mauno hyppää automaattisesti meidän väliin nukkumaan. Haha! Ja jos ollaan yökylässä niin Mauno tulee aina meidän viereen nukkumaan. Kotona Maunolla on oma peti meidän sängyn vieressä ja joka ilta sama rutiini toistuu. Mauno tulee omaan petiin nukkumaan, hetken päästä nousee vielä kerran nuolemaan ruokakupin puhtaaksi, menee sohvalle ja tulee takaisin omaan petiin. Arkiaamuisin herra pinkaisee heti pystyyn kun herätyskello soi ja juoksee olohuoneen matolle istumaan ja odottamaan et noustaan.
Tällä hetkellä Maukusteri Makkulainen makoilee itse kerätyn tyynykasan päällä lempparipaikassaan sohvan nurkassa. Maunolla on tapana kasata aina tohon samaan nurkkaan sohvalla olevia tyynyjä ja vilttejä ja kaivautua niiden päälle nukkumaan. Voi kuinka suloinen tuo näky onkaan. Toivottavasti meillä on vielä moooonta yhteistä vuotta edessä. ♥
