17. huhtikuuta 2017

♥ Pääsiäisen herkkubrunssi ja uudet kulhot

 Yhteistyössä KitchenTime.fi

Pitkästä aikaa päätettiin järkätä meille kunnon brunssi ja mikä oliskaan ollut parempi syy herkutteluun kuin pääsiäinen! Kauniita astioita, värikkäitä tulppaaneja, pääsiäiskarkkeja, pajunkissoja, tuoreita croisantteja ja pannullinen kahvia. Siinä sitä onkin jo aineksia hyvin alkaneeseen päivään.



Pöytään katettiin croisantteja täytteineen, keitettyjä kananmunia, hedelmiä, passion-rahkamaljat, kahvia ja tuoremehua, sekä pashaa ja pullaa.

Välillä ajoitukset osuu ihan nappiin ja tällä kertaa saatiin valmistaa brunssi kaikessa rauhassa poitsun nukkuessa päiväuniaan. Hän heräsikin juuri sopivasti kun pöytä oli katettu. Siinä vaiheessa olikin jo pikkuisen lounasaika, joten hänelle katettiin oma ruoka.



Sain jonkin aikaa sitten postia KitchenTimelta ja sain valita heidän valikoimastaan muutaman tuotteen. Pitkän pohdinnan ja miljoonan aukaistun välilehden jälkeen päädyin kartuttamaan astiakokoelmaani muutamalla uudella kulholla. Valitsin 2 kpl Marimekon Siirtolapuutarha-kulhoja. Nämä ovat tilavuudeltaan 5dl, joten kulhoihin mahtuu hyvin tarjoiluja tai sitten esimerkiksi keitto- tai salaattiannokset. Pääsiäisen kunniaksi täytettiin kulhot erilaisilla nameilla sekä suklaamunilla. Lisäksi kaivoin kaapista kattaukseen sopivia muitakin Marimekon astioita.

KitchenTimen sivuilla vaihtelee tarjoustuotteet, esimerkiksi nyt siellä näyttäisi olevan tarjouksessa ihanat pienemmät Siirtolapuutarhan kulhot ja sitten näitä suurempia lautasia. Meidänkin olisi tarkoitus hankkia vähitellen suurempi astiasto yhtenäisiä ruokalautasia ja leipälautasia. Eikä tarjoilukulhoja kai voi koskaan olla liikaa, eihän? :)









Kyllä vaan runsaat aamiaiset ja pitkälle aamupäivään venyvät brunssit ovat mitä parhain tapa aloittaa päivä. On kiva kutsua perhe ja ystäviä koolle ja istua yhdessä pöydän ääreen herkuttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Lisää aamiais- ja brunssijuttuja löytyy täältä.  Ja eiköhän meillä taas viimeistään vappuna kokoonnuta yhteen perinteiselle vappubrunssille, kuten viime vuonnakin. Toivotaan, että silloin on yhtä aurinkoinen päivä kuin tuolloin oli.

Eilen sitten myöhemmin iltapäivällä mentiin vielä mun vanhemmille syömään. Olin tehnyt kahvipöytään toisen pashan ja toffeerakeilla tuunattuja brownieita. Kyläiltiin myös pikaseisti isovanhempien luona, josta saatiin perinteiset joka vuotiset suklaamunat ja ensimmäistä kertaa pikkujäbäkin sai oman pääsiäispupunsa. Siinä sitä riittikin ihmettelemistä, mutta taitaa olla että suklaat päätyvät jonkun muun vatsaan kuitenkin vielä jonkin aikaa :)

Ensi viikolle onkin jo kaikenlaista ohjelmaa taas luvassa, joten taidetaan nauttia ihan vaan kotoilusta vielä tämäkin vapaapäivä. Kuulemisiin!

9. huhtikuuta 2017

♥ Palmusunnuntain tunnelmia

Heräilin tänään tuttuun tapaan siihen, kun pikkujäbä höpötteli vieressä omia juttujaan ja heilutteli pupua ilmassa. Se hymy pojan kasvoilla kun avaan silmät ja katson häntä, se on jotain niin ihanaa. Saan herätä siihen höpötykseen ja hymyyn joka ikinen aamu. Olen opettanut häntä laskeutumaan sängyltä alas jalat edellä ja nykyään hän peruuttaa puolesta välistä sänkyä laidalle ja hivuttautuu vähitellen alas. Kun varpaat osuvat lattiaan, saan toisen samanmoisen hymyn ja hihkaisun kuin herätessäni. Viimeistään siinä vaiheessa on itsekin noustava pikapikaa ylös, sillä muutamaa sekuntia kauempaa tättähäärä ei pysy paikoillaan, vaan lähtee tutkimusmatkalle olohuoneen ja keittiön puolelle.



Tein meille aamiaisen, eli keitin pannullisen kahvia ja kokosin ensin happy matiin pojalle syötävät. Munakasta, riisikakkua ja avokadoa, banaania, tuoretta ananasta ja kirsikkatomaatteja. Meille kulholliset jogurttia lisukkeineen ja muutamat paahtoleivät sekä lasilliset omenamehua. On ihan parasta istua viikonloppuaamuisin yhdessä pöydän ääreen, juoda kahvia ja suunnitella tulevaa päivää yhdessä.



Meillä kävi jo neljä pikku virpojaa oven takana, poika oli ihmeissään sylissä ja virpomislorun lopuksi purskahti nauramaan. Pikkunoidat saivat täytelakuja sekä suklaamunia ja minä sain maljakkoon höyhenillä koristellun oksan. Ostin eilen kaupasta pieniä koristemunia ja torilta huovutettuja keltaisia koristeita. Täytyisi käydä vielä keräämässä pajunkissoja maljakkoon ja laittaa vähän pääsiäistä kotiin. Olin suunnitellut leipovani jotain tälle päivälle, mutta en sitten illalla enää kerennyt enkä jaksanut. Täällä on taas aikamoista eroahdistusta ilmassa, jäppinen roikkuu lahkeessa ja haluaisi vain olla mun sylissä. Unestakin tuntuu heräävän nyt herkemmin heti kun poistun vierestä ja muutenkaan ei oikein läheltä saisi liikkua mihinkään tai alkaa kovasti harmittamaan.



Eipä tänne sen ihmeempiä kuulu kuin kivaa perus arkea. Tavataan ystäviä, käydään kerhossa ja kirppiksillä, kahvitellaan ja tehdään pitkiä vaunulenkkejä. Leikitään, luetaan kirjoja ja opetellaan uusia asioita. Koitan taas aktivoitua täällä blogin puolella, kun materiaalia kyllä olisi mutta aikaa ei tunnu riittävän tai sitten olen iltaisin niin poikki että ajatuskin koneen avaamisesta tuntuu raskaalta. Sain muuten arvottavaksi kaksi lippua tuleville lapsimessuille, joten pysykäähän kuulolla! Nyt taidan jatkaa siivouspuuhia, tuntuu että samaan tahtiin kun itse siivoaa niin joku saa aikaan lisää sotkua... :D Aikamoista kärsivällisyyttä vaatii tämä ainainen kaaos ja sen selättäminen!

Mukavaa sunnuntaita!


12. maaliskuuta 2017

♥ Tavaratulva ja paikka kaikelle?

Plim plom! Miten se onkin niin, että usein juuri päikkäriaikaan ovikello soi, koira haukkuu ja lapsi herää? Postinkantaja toi tilaamani kirjan: Ilana Aalto - Paikka kaikelle. Olen seuraillut Ilanan facebook-sivuilla tavaratulvan karkottamiseen liittyviä juttuja jo pitkään ja kun kirjan sai 22 eurolla kotiin kuljetettuna, niin olihan se pakko tilata.

Mä oon aina ollut kunnon tilpehööri-hamstraaja. Kiertelin paljon kirppareita ja ostin kaikkea mikä vaan näytti mielestäni kivalta. Ripottelin sisustusesineitä pitkin lipaston tasoja, kirjahylly täyttyi kirjoista ja astiakaapit söpöistä kipoista ja kupoista. Kaapit oli täynnä kuvausrekvisiittaa ja vaatteita, eikä koskaan kuitenkaan löytynyt mitään kivaa päälle.

Jossain vaiheessa kaikki esineet ja asetelmat tasojen päällä alkoi kyllästyttää ihan toden teolla. Se taisi olla silloin, kun jalkani murtui ja istuin usein kotona katsellen ympärilleni ja mietin miten hitossa toikin maljakko on tossa ja mitä toi kirjapino tossa tekee. Siitä tulee nyt kesällä kaksi vuotta ja vähitellen oon päässyt siihen pisteeseen, että on oikeastaan helppo luopua tavaroista ja esineistä joista tavallaan kuitenkin pidän tosi paljon. Aluksi heitin roskikseen ja lahjoitin pois kaikkea itselleni täysin turhaa ja vähitellen siirryin lajittelemaan myös niitä kivoja astioita, vaatteita ja sisustusesineitä.






Nyt oon käynyt kaappeja yksitellen läpi, lajitellut, lajitellut ja lajitellut. Tällä hetkellä eteisessä odottaa kolme kassia vaatteita ja kaksi laatikollista juomalaseja. Kaksi kassillista vauvan vaatteita vien keräykseen, josta vaatteet toimitetaan vähävaraisille lapsiperheille.

Mulla on nyt ollut myös kirppispöytä, jonne kannoin ihan surutta paljon ihania sisustusesineitä, tauluja, astioita, tekstiilejä, kirjoja ja vaatteita. On hauska seurata sovelluksen kautta, kuinka tavara menee kaupaksi ja kuinka paljon myyntiä tulee päivän aikana. 

Sitten oon lajitellut vielä erikseen vauvan vaatteet ja tavarat, joita meinaan myydä facebookin kirppis-sivustoilla. Pitäisi samalla kuvata myyntin myös tv-taso sekä vauvan leikkimatto ja lähes kokonaan käyttämättä jäänyt sitteri. Sitten kun saan nämäkin myytyä niin tv-taso ja sohva lähtee vaihtoon. Kirppistuotoilla on saanut jo ihan kivasti säästettyä rahaa niihin.





Ennen en varmaan koskaan lähtenyt kirpputorilta niin, että en olisi löytänyt jotain ostettavaa. Nykyään saatan kiertää hetken, mutta kun en oikein tarvitse mitään niin ei niitä pöytiä jaksa edes samalla tavalla enää koluta läpi. Jotain kivoja juttuja ostan edelleen, mutta paljon harkitummin kuin ennen. Löysin esimerkiksi jäppiselle muutaman kirjan sekä vaatteita ja pirteät keltaiset pöytätabletit ruokapöydölle.

On niin helpottava tunne päästä tavarasta eroon, saada tilaa kaappeihin ja ympärilleen. Vielä on kyllä hommaa tässä raivaamisessa, mutta nyt kun luopuminen on paljon helpompaa niin tää homma on oikeasti super kivaa!

Kodin raivaaminen jatkuu siis edelleen ja toivottavasti vähitellen kaikki tavarat löytävät paikkansa. Etenkin nyt kun poika nousee kaikkia tasoja vasten ja availee kaappeja ja laatikoita, niin saa olla tarkkana ettei tasoilta löydy mitään mikä menisi helposti rikki tai lähtisi pikkumiehen matkaan.   Ilanan kirjoittama kirja vaikuttaa kivan inspiroivalta ja helppolukuiselta, mitä nyt ehdin vähän jo lukemaan ja selailemaan sivuja. Kyllä tää tästä vähitellen!

Löytyykö sieltä muita tavaratulvaan kyllästyneitä?

5. maaliskuuta 2017

♥ Kevät oot ihana

Täällä on sairasteltu vuoron perään pientä mutta pitkään kestänyttä flunssaa. Kun nenä on ollut viikon verran niin tukossa, ettei haista tai maista mitään - on aivan mahtava tunne astua ulos ovesta ja vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Ulkona tuoksuu kevät! Aurinko paistaa, lumen alta pilkottaa asvaltti ja pölypallerot heräävät talviuniltaan. 


Perjantaisin ostan kotiin kimpun tulppaaneja. Se on ikään kuin palkinto itselleni kuluneesta viikosta ja kruunaa juuri siivotun kodin. Perjantain kauppareissulla valitsen tulppaanit ja kotona kauppakassien purkamisen jälkeen asettelen kukat maljakkoon. Mies tulee töistä kotiin ja keitetään kahvit. Siitä alkaa meidän viikonloppu!

Paremmat yöt ovat nyt jatkuneet noin kuukauden verran, joten uskallan oikeasti iloita asiasta! Yöt menevät yleensä 3-4 syötöllä. Siinä välissä kyllä herätään konttaamaan, kierähdetään äidin kainaloon tai uutena villityksenä noustaan taputtamaan sängyn päätyä.

Tänään tuli 7,5kk täyteen ja voisin vannoa, että päivän liikunnat tulevat täyteen kun aamusta iltaan saa juosta tämän tutkimusmatkailijan perässä. Täällä ryömitään sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Osa matkasta taittuu kontaten ja kaikkea mahdollista vasten noustaan ylös. Muutamia sivuaskeleitakin otetaan pidellen kiinni sohvan reunasta, pöydästä tai aikuisen jaloista.




Oon nyt jotenkin niin tarmoa täynnä, etten tiedä miten päin olisin! Tekisi kamalasti mieli pistää sisustusta uusiksi, vaihtaa ainakin sohva, tv-taso ja keittiön pöytä uusiin. Oon järjestellyt jo pidemmän aikaa kaikenlaisia sisustustavaroita ja muuta krääsää pois ja sainkin ihan kivasti myytyä vaatteita ja tavaraa eteenpäin kahden viikon kirppisjaksolla. Nyt täytyisi laittaa vielä facebookin nettikirppikselle myyntiin muutamia huonekaluja, vauvan leikkimatto ja sitteri ja loput pieneksi jääneet vaatteet.

Ollaan käyty beben kanssa vauvajumpassa ja muskarissa ja oon saanut kivasti uusia äitikavereitakin.  Oli hyvä päätös vaihtaa reilu kuukausi sitten vaunukoppa ratasistuimeen. Pikkutyyppi viihtyy niin paljon paremmin kaupoilla, kirppiksillä ja kahviloissa kun voi istua ja katsella ympärilleen.

Nyt luvassa ulkoilua järven jäällä ja sit haetaan kuumat kaakaot kahvilasta. Mukavaa sunnuntaita!

25. helmikuuta 2017

♥ Sormiruokailijan porkkanasämpylät

Meillä on nyt sormiruokailtu reilun kuukauden ajan. Olen innostunut kokkailemaan jäppiselle jo vaikka mitä! Onhan tämä kyllä melko aikaa vievää, siinä missä imettäminen oli vaan omalla tavallaan niin helppoa. Ei tarvinnut miettiä mitä sitä huomenna söisi ja mitä pakkaisi mukaan kun lähtee kylään. Eikä tarvinnut hinkata joka helekutin välissä syöttötuolia ja keittiön lattiaa. Onni on koira, joka sentään syö osan siitä sotkusta.

Mutta on se vaan niin hienoa huomata, kuinka pieni sormiruokailija kehittyy kokoajan taidoissaan ja kuinka sitä ruokaa päätyy myös sinne masuun saakka. Ruokailut ovat meille kivoja yhteisiä hetkiä, jolloin kaikki voivat syödä yhtä aikaa. Ja onhan se nyt vaan hauska laittaa ruoka kauniisti esille ja katsoa kuinka innoissaan lapsi tutkii, tunnustelee ja maistelee kaikkea.


Tilasin meille jonkin aikaa sitten Samasta padasta-kirjan, jota oon kyllä selaillut aina silloin tällöin mutta en ollut vielä kokeillut sieltä mitään reseptiä. Iltapuhteina päätin valmistaa meille ison makaronilaatikon ja pari pellillistä porkkanasämpylöitä. Puolitin reseptissä olevan siirapin määrän ja jätin tosiaan suolan kokonaan pois. Niin makaronilaatikko kuin sämpylätkin maistuivat jäppiselle todella hyvin!



Pehmeät porkkanasämpylät ilman suolaa
Alkuperäinen resepti kirjasta: Samasta padasta

500g porkkanoita
1,5dl kylmää vettä
1pss kuivahiivaa
1 muna
1rkl tummaa siirappia
0,5dl rypsiöljyä
11-13dl vehnäjauhoja

1-1,5tl suolaa *

1. Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä porkkanat pehmeiksi ja soseuta kylmän vesitilkan kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
2. Sekoita keskenään vesi, kananmuna, siirappi, öljy ja porkkanasose. Vaivaa joukkoon ensin puolet jauhoista ja lisää sitten vähitellen loput, kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Kohota liinan alla 45 minuuttia.
3. Muotoile kohonneesta taikinasta sämpylöitä ja asettele leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kohota vielä hetki liinan alla ja paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Huom! 
* Jos haluat, voit jakaa taikinan kahteen osaan ja lisätä toiseen osaan suolan. Näin lapselle ja aikuiselle voi leipoa omat sämpylät. Tai vaihtoehtoisesti voit lisätä suolan koko taikinaan, mutta silloin ne eivät sovellu alle 1-vuotiaalle ruokailijalle.




Näistä tuli aivan mielettömän ihania! Siis niiiin pehmoisia ja kauniin värisiäkin vielä. Voi nam! Olin aiemmin tehnyt erilaisia rieskoja, mutta kyllä vaan näitä sämpylöitä mutustettiin ihan erilaisella hartaudella.

Jäppinen sai sämpylän päälle avokadoa ja viereen kurkkusiivuja. Maistoin itsekin muutaman sämpylän, enkä osannut kaivata näihin suolaa kun sipaisin päälle voita ja siivun juustoa. Mutta varmasti maku olisi vielä parempi ripauksella suolaa, joten jatkossa saatan jakaa taikinan vielä kahteen osaan ennen suolan lisäämistä. Pakastin suurimman osan sämpylöistä ja näitä voi sitten aina kätevästi sulattaa. Oon muutenkin tehnyt pakkaseen valmiiksi ruoka-annoksia, helpottaa kummasti kun välillä voi vähän oikaista ja ottaa pakkasesta ruokaa sulamaan.

Kai se olis sitten leivontahommia taas tänään tai huomenna, nimittäin laskiaispullia on kyllä saatava! :)

20. tammikuuta 2017

♥ Puolivuotias

Tasan kuusi kuukautta sitten meillä oli 15 tunnin ikäinen pieni käärö sylissämme. Eilen pikkutyyppi täytti puoli vuotta. Niin uskomatonta kuin se onkin, on jotenkin hassua kuvitella aikaa ilman häntä. Nyt tuo pieni poika on täällä elämässä elämää meidän kanssa. Tutkimassa maailman ihmeitä, jokaista uutta ääntä, esinettä ja ihmistä.

Hän nukkuu edelleen melko katkonaisia öitä, mutta huomattavasti parempia kuitenkin kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Hänen lempipehmonsa on pieni Pentikin pupu. Pupun kanssa mennään nukkumaan ja pupu tuo turvaa, kun sen rutistaa tiukasti kainaloon.

Hän on liikkeessä jatkuvasti, pyörii ympyrää, peruuttaa taaksepäin ja ryömii eteenpäin. Kääntyilee niin ettei vaippaa meinaa saada vaihdetuksi, puhumattakaan vaatteiden pukemisesta päälle.

Hän rakastaa iltakylpyä ja kaikkea mistä tulee valoa. Hän tykkää katsella kirjoja, etenkin niitä sellaisia mistä voi painella nappeja ja tulee ääniä. Hän aloitti vähän aikaa sitten kiinteät ja syö hienosti aamupuuronsa, tykkää erityisesti bataatista, avokadosta ja banaanista. Hän on myös edelleen paljon rinnalla, aina kun kaikelta muulta tohinaltaan ehtii.

Hän hymyilee, höpöttelee ja päristelee paljon. Hän on malttamaton ja ilmaisee hyvin selkeästi, jos joku juttu ei miellytä. Hän herää aina hyvällä tuulella. Hän on opettanut vanhemmilleen rutkasti kärsivällisyyttä. Hän on maailman rakkain.

13. tammikuuta 2017

♥ Keitetäänkö kahvit?

Aloin juomaan kahvia kunnolla muistaakseni ollessani 23 vuotias. Sitä ennenkin join kahvia silloin tällöin, lähinnä juhlissa ja kyläillessä tai take awayna junaa odotellessa. Käytin maitoa ja sokeria ja oli siellä vähän kahviakin joukossa, phyh! Nykyään en voisi kuvitellakaan laittavani sokeria kahvin sekaan.

Raskaana ollessa ja nyt imettäessä olen vähentänyt kahvin juontia, mutta vähintään se aamuinen kupillinen on saatava. Aamutossut jalkaan, vauva kainaloon, kahvi tippumaan, koiralle ruokaa, kuppi kahvia joko pöydän ääressä tai olohuoneen matolla pojan kanssa. Onneksi poitsu viihtyy hyvin syöttötuolin vauvaistuimessa, joten yleensä saan juoda kahvin rauhassa samalla hänen kanssa höpötellen ja syöden.



Meillä peruskahvina on Löfbergin tummapaahtoinen luomukahvi. Kaapissa on lisäksi kahvipapuja, mutta lähiaikoina olen ollut laiska jauhamaan niitä. Tykkään myös joskus tehdä sellaisia luksuskahveja, joihin voi lirauttaa joukkoon makusiirappia, sulattaa palan suklaata tai vaahdottaa maitoa ja ripausken kanelia päälle.

Ostettiin juuri uusi Moccamasteri ja pistettiin vanha hyvin palvellut moccis kiertoon. Lisäksi haaveilen kunnon koneesta jolla voi tehdä espressoa ja vaahdottaa maitoa. Meillä on joku halpisversio tällaisesta, mutta sitä ei oikein tule enää käytettyä.

Keitetään oikeastaan aina kahvit kun meille tulee vieraita tai mennään kylään. On kiva tapa istahtaa alas ja vaihtaa kuulumisia kahvikupposten ääressä. Yleensä on pakko keittää kahvit myös samalla kun katsoo Gilmoren tyttöjä. Parhaita kahvihetkiä ovat mielestäni aamun ensimmäinen kahvikuppi ja kaikki kahvihetket siskon, ystävien tai perheen kanssa. Meillä monesti kaverit pistävät kahvin tippumaan, jos vaikka itse ollaankin jo juotu kahvit tai ole vaikka nukuttamassa vauvaa. Täällä on aina kahvia ja yleensä jotain herkkua tarjolla sen kanssa :)



Kesällä me tehdään usein jääkahvia ja ollaan päästy jo aika lähelle Kreikassa nautittuja frappeja. Tästä tulikin mieleen juttu, jolle jaksetaan nauraa vieläkin näin varmaan viiden vuoden jälkeen. Oltiin isäni kanssa helsingissä viettämässä kesäistä päivää. Tarkoituksena kierrellä levykauppoja, käydä hietsun kirppiksellä ja ulkona syömässä. Oli tosi kuuma päivä ja päätettiin käydä kahvilla Primulan kahvilassa. Kysyin tiskillä olisiko heillä jääkahvia ja sain vastaukseksi "Ei ole, mutta voin antaa sulle jääpaloja tavallisen kahvin sekaan.." Siis what? 

Tykkään käydä kahviloissa ja seurata kuinka tiskin takana valmistetaan erilaisia kahvijuomia. Kreikassa yhdessä kahvilassa juteltiin paikallisten kanssa ja he ihmettelivät turistien tapaa käydä kahvilla niin, että he tilasivat kahvin, istuivat  alas juomaan ne ja jatkoivat matkaa. Paikallisilla kun on tapana viettää siestaa  tai muuten vaan kahvitaukoa siemaillen frappea tai muuta kahvia jopa kahden tunnin ajan. Voi että mä haaveilen usein omasta kahvilasta, jossa olisi tarjolla paljon erilaisia laadukkaita kahveja.

Loppuun vielä tunnustus. En lähes ikinä juo kahvikuppiani tyhjäksi. Saan aina kuulla siitä kun jätän kuppini johonkin jäähtymään tai kaadan kylmän kahvin pois ja kaadan tilalle uudet. Olin siis tottunut juomaan kahvini kylmänä jo ennen vauvan syntymää, en voi sille mitään :D Lähetän joskus jopa todisteena kuvan meidän whatsapp-ryhmään jos olen juonut kupin tyhjäksi.

Löytyykö sieltä kahvin juojia? Missä ja millaisena juot kahvisi mieluiten?

8. tammikuuta 2017

♥ Uuden vuoden lupaus

Ulkona oli muutaman päivän ajan niin kovat pakkaset, että me pysyteltiin ihan suosiolla kotona. Sainpahan siivottua ja karsittua viimeiset joulukoristeetkin pois. Hyasinttien tilalle keltaisia neilikoita ja punaisten sohvatyynyjen tilalle vähän raikkaampia väreä.

Joululahjaksi saatu uusi viltti odottaa houkuttelevasti sohvan nojalla, mutta nyt kun vauva nukkuu ja talossa on hiljaista - ajattelin kirjoitella vähän meidän kuulumisia viime ajoilta.

Joulu meni mukavasti mun vanhempien luona lapsuudenkodissani. Myös Prahassa asuva veljeni perheineen pääsi viettämään joulua suomeen. Meitä oli kahdeksan aikuista, meidän vauva ja veljen 3,5 vuotias tyttö sekä kaksi koiraa, joten vilinää ja vilskettä riitti. Vauvan ensimmäinen joulu, monta mukillista glögiä ja pienen tytön riemu kun järjestin hänelle tonttuyllätyksen. Joulusauna, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Joulupukkikin kävi ja toi aivan ihania lahjoja. Tämä oli paras mahdollinen lopetus tälle vuodelle. Rakkaimmat ihmiset ympärillä.

Tänä vuonna olin varma, että en ehdi saada mitään aikaiseksi joulun suhteen. Vaan toisin kävi ja oikeastaan olin joissakin asioissa jopa ahkerampi kuin aiempina vuosina. Hankin kaikki lahjat hyvissä ajoin, enkä jättänyt paketoimistakaan edelliseen iltaan vaan käärin lahjoja paketteihin ja koristelin niitä aina iltaisin kun olin saanut pojan nukkumaan. Keittiössä valmistui jouluista rocky roadia, suklaafudgea, piparkakku-brownieita, riisisuklaata, marinoitua juustoa ja oliiveja.

Sain kirjoitettua kaikki joulukortit ja postitettua ne ajoissa. Käytiin joulumarkkinoilla ja tehtiin siskon kanssa joulusiivous. Jotenkin sitä vain sai aikaiseksi, vaikka päässä jyskytti kokoajan ajatus että en ehdi taaskaan tehdä mitään. Nautin niin paljon joulusta ja siitä ajasta ennen sitä, kun voi häärätä ja suunnitella ja leipoa.






Tällä viikolla vietettiin myös miehen kolmekymppisiä, joten nipistin vähän lisää aikaa jostain (en suinkaan omista yöunistani...) ja kutsuin meille porukkaa synttärikahveille. Tajusin taas kuinka paljon pidän juhlien järjestämisestä! Tässähän voi jo pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan pojan 1-vuotissynttäreitä, joita vietetään heinäkuussa.. :)

Palatakseni vielä tuohon edelliseen postaukseen, jossa mietin blogin kohtaloa. Teidän mielestä oli hyvä idea yhdistää samaan blogiin kaikki vauvanvaatteista resepteihin ja sain muutenkin aivan ihania ja piristäviä kommentteja. Kiitos niistä kaikista! Tästä blogista löytyy siis jatkossa paljon muutakin kuin ruokaohjeita. Helpotti tosi paljon kun sain asian päätettyä. Kirjoittelen tänne kun siltä tuntuu, toivotaan että jatkossa aikaa kuitenkin riittäisi enemmän blogille kun kuitenkin niin kovasti pidän tänne kirjoittamisesta. Nyt on ainakin yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvitse enää miettiä mitä tekisin asian suhteen.



Ja nyt päästäänkin sitten tuohon otsikkoon, eli uuden vuoden lupaukseen. Mulla ei ole tapana tehdä sellaisia, mutta ihan omaa hyvinvointiani ajatellen pyrin nyt pitämään tämän yhden lupauksen. Oon sellainen, että stressaan aina vähän kaikesta ja kuvittelen, että en saa mitään tehtyä. Näitä juttuja kirjoittaessa sitä kuitenkin huomaa, että oonhan mä jotain kuitenkin tehnyt vaikka tuntuu että kaikki aika menee vauvan kanssa. Myönnän tosin, että päiväunia olisi pitänyt ottaa enemmän mutta kun ei sitä aina malta..

Yksi parhaista vinkeistä mitä sain ennen vauvan syntymää oli olla armollinen itselleen. Olen vasta lähiaikoina oikeasti tajunnut mitä se tarkoittaa käytännössä. Mua saattaa häiritä ihan hirveästi,  jos tiskikone on tyhjentämättä tai sänky petaamatta. Mutta eihän sen pitäis häiritä? Ei kai se haittaa jos pyykkivuori vähän kasvaa tai vieraille tarjotaan pakastealtaan korvapuusteja itse leivottujen sijaan.

Eikä sekään haittaa, että vauvan kanssa lattialla makoillessa huomaan ettei sohvan alta ole imuroitu kunnolla. Siinä me makoillaan tyytyväisinä uutta rapisevaa kirjaa ihmetellen ja mulle tulee kiukku jostain pölypalleroista sohvan alla. Eihän siinä vaan ole mitään järkeä. Sitäpaitsi joskus jopa viesteihin vastaaminen saattaa kestää pari päivää, mutta ihan turha siitäkään on ottaa mitään paineita. Tärkeintä on kuitenkin, että meidän perhe voi hyvin. Ja jos voin vaikuttaa asiaan olemalla kiukuttelematta noin pienistä asioista, niin lupaan tehdä parhaani.

Vauva kasvaa hurjaa vauhtia, haluan ola läsnä ja paras mahdollinen äiti hänelle. En halua kokoajan miettiä tekemättömiä asioita tai sitä, että en ole päivittänyt blogia tai vastannut sähköposteihin.

Joten. Koitan olla stressaamatta turhista asioista ja olla armollinen itselleni. 

Hyvää uutta vuotta!