♥ Kanapastaa, pikkukakku, koirien hoitoa ja arvonnan voittaja

Viime viikolla pikkusiskoni yllätti mut tarjoamalla herkullista kana-herkkusienipastaa ja tekemällä mulle suloisen pikkukakun synttäreideni kunniaksi. Oli aurinkoinen päivä, joten päätimme syödä takapihalla. Nyt vähän yli viikko myöhemmin takapiha on vaahteranlehtien peitossa, ulkona sataa vettä ja varpaita paleltaa. Taisi olla siis viimeisiä hetkiä kun ulkona tarkeni syömään ilman vilttiä ja villasukkia :-)









Kiitos vielä hurjasti kaikille arvontaan osallistuneille! Oon saanut teiltä todella ihania ja piristäviä kommentteja sekä sähköposteja. Onneksi olkoon arvonnan voittaja:

Blogin kirjoittaja Jonna! Paketti lähtee matkaan ensi viikolla :-)

Me ollaan oltu nyt koko viikko asustelemassa porukoiden luona koirien kanssa. Kun on tottunut elämään yhden melko rauhallisen pikkuherran kanssa niin aikamoista menoa on ollut kun oman koiran lisäksi seurana on kokoajan kaksi isoa häslääjä-karvakuonoa. Hännät heiluu niin kovaa et viinit lensi lattialle ja lasi meni rikki, kynttilätki meinaa sammua siitä tuulenvireestä mikä siitä heilutuksesta tulee :-D Viivi jäi aamulla kiinni roskiksien kaivelusta ja muutenkin taitaa osoittaa vähän mieltään askartelemalla täällä just öisin kaikkea ja sit mun on aina noustava katsomaan et mitähän se neiti nyt on keksinyt. Viivi on viel sellanen, et se lopettaa heti metkut kun kuulee et joku on tulossa paikalle, ilme on just sellanen et kuhan hengailen, en mä täs mitään ihmeellistä tee.. Pipsa änkee joka ilta sohvalla istujien syliin ja Mauno seuraa kokoajan muuten vaan perässä kun johonkin liikkuu. Kaikki koirat ovat myös viivana paikalla kun jääkaapin oven avaa tai jos kuuluu pientäkin rapinaa jostain. Eilen oven takana kävi joku kattojen korjaaja, joka tokaisi että on muuten todella osuva toi "My dogs are my doorbell"-kyltti ovessa. Noi haukkuu joka kerta kun kuuluu auton ääniä tuolta tieltä ja tiedätte varmaan, että kun yksi koira aloittaa niin muut on heti mukana ja sit täällä onkin sellainen kiva koirakuoro vähintään kymmenen kertaa päivässä. Odottavat varmaan niin innoissaan porukoita jo kotiin! :-) 

On meillä ollut oikeasti tosi kiva viikko ja on kyllä saanut nauraa noiden toilailuille! Yks aamu kolautin varpaani koirien aitaan niin kovaa, et pelästyin niiden murtuneen. En pystynyt pariin päivään kävelemään kunnolla, enkä laittamaan kenkää jalkaan ja oon vaan seurannut ihmeissäni kuinka yhden päivän aikana voi turvotus ja väri vaihdella punaisesta siniseen ja liilaan. Onneksi tänäaamuna turvotus näyttää jo helpottavan. Mutta voin kertoa, että kyllä mä vähän jo odotan sitä hetkeä kun pääsen taas oman kodin rauhaan. Aion sytyttää olohuoneeseen tuikkuja, ottaa lasin viiniä ja istua viltin alle sohvalle. Sieltä en sitten nouse ennenku varpaat on parantunu, muuta ku ehkä hakemaan toisen lasillisen viiniä!

8 kommenttia

  1. Oooi mikä piristys! Kiitos kovasti! :)
    Ihanaa viikonloppua Sinulle myös! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea arvonnan voittajalle!! :)

    Eläimet on kyllä niin mahtavia!! <3 Teillä on ollut siellä oikein "hundkarusellen".
    Sain kans eilen päivän naurut aikaiseksi Jimin toiminnasta. Oltiin mammalla käymässä ja mamma oli ostanut kissalle ison kuivamuona säkin ja näppäränänaisena tehnyt vaan pussin kylkeen reiän, mistä kissa voi itse käydä syömässä raksuja aina halutessaan. No, Jimi keksi tämän pussin ja vieraili siellä aina kun minun silmä vältti. Hiipi niin hiljaa pussin tykö, etten kuullut edes kynsien rapinaa lattiaa vasten. Ja kun Jimi huomasi että minä olen tulossa paikalle, hän otti niin ison suullisen raksuja suuhunsa ja juoksi kauemmas syömään niitä. Ja tämä sama episodi toistui varmaan kymmenen kertaa. Vaikka kuinka komensin koiruutta, niin korvat olivat ilmeisesti jääneet kotiin ja raksujen varastelu vain jatkui.
    Jimi on varmaan huomannut että koska on jo niin vanha, niin en viitsi häntä kauhean kovin enää komentaa ja nyt hän osaa käyttää sen tehokkaasti hyödyksi!! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha voi ei, ovelaa ottaa iso suullinen ja juosta kauemmas! Voin niin kuvitella tuon tilanteen!! :-D Koirilla on tosiaan jännä tapa esittää muka niin kuuroa just tollasissa tilanteissa.

      Viivikin alkaa olla jo vanha koira ja siks välillä huvittaakin, kun neiti ei meinais millään jaksaa lähteä vaikka sadekelillä lenkille. Venyttelee vaan väsyneen näköisenä ja kääntää kylkeä. Ja sit kun pää kääntyy, niin kummasti sitä taas riittää energiaa keksiä kaikenlaista jäynää muille. Täälläkin on siis huomattu et kannattaa nää eläkevuodet tosiaan käyttää hyödyksi (nyt vielä entistä enemmän kun varamamma on hoitamassa) ja tehdä kepposia, kun ei ne emännät viitsi enää komentaa niin kuin silloin pentuna ;-)

      Poista
  3. Moikka! Sattumalta löysin blogisi, ja voi, miten iloiseksi tulinkaan! Blogi täynnä hyvää mieltä. Tänne tulen varmasti uudelleenkin. :) Itse olen vasta perustanut oman blogini, käy kurkkaamassa jos ehdit :) http://keittioavecamour.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun kommentoit! :-) Käynpä heti kurkkaamassa sun blogia!

      Poista
  4. Täällä ollaan ja kuola valuten luetaan reseptejä! Mun varhais-mummous nostaa taas päätään ja melkeen pakottaa huomenna leipomaan!:D tää hulttio-kakara on vaihtanu viikonloppu toilailut pullien pyörittelyyn, kasvimaalla kyykkimiseen ja kanojen hoitoon, ihmeellinen maailma! ..on muuten meilläkin toi kynttilä ongelma.. Sen verran vauhdikasta karvakorvaa riekkumassa, että tunnelman sijaan ne taitaa luoda ennemminki tulipalostressin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos kommentista! Mulla taas varhais-mummous nostaa päätään siten, että tekis mieli kaivaa langat esiin ja alkaa neulomaan taas pitkästä aikaa :-)

      Meillä on ollu kyllä ihanan rauhallinen tää viikonloppu nyt kun tultiin omaan kotiin. Melkein tässä alkaa tulla jo ikävä sitä häslinkiä, haha! Tosin nyt voi polttaa kynttilöitä ilman pelkoa siitä, että tuo Mauno-matala saisi tulipaloa aikaan :-D

      Poista

Kiitos kommentista! ♥